perjantai 4. maaliskuuta 2016

Kun hyväkään kirja ei sytytä ynnä muuta pölinää lukemisesta

On niin pitkä aika edellisestä postauksesta, että rima on ehtinyt kiivetä taivaisiin. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, on vaan ollut todella paha blogijumi. Jossain vaiheessa jo mietin blogin lopettamista, mutta päätin kuitenkin vielä kuulostella itseäni, antaa ajan kulua ja tauon jatkua.

Viime yönä, ennen kuin uni saapui, tajusin, että jos minua ei huvita enää - tai tässä vaiheessa - kirjoittaa arvioita kirjoista, niin miksi minun nyt niitä pitäisi kirjoittaa? Voin kai minä kirjoittaa ihan vain yleisiä pohdintoja kirjoista, lukemisesta tai elämästä ilman taivaita hipovia tavoitteita tai itsekritiikkiä. Jotain sellaista siis on nyt tulossa, ainakin silloin tällöin.

Olen lukenut tämän talven aikana kirjoja ihan kiitettävästi. Luettavaa olen tapani mukaan löytänyt kirjastosta, mutta paljon vinkkejä hyvistä kirjoista olen saanut muiden blogeista. Huomasin päivänä muutamana miettiväni, että miksiköhän mikään ihan äsken luetuista kirjoista ei ole kunnolla räjäyttänyt tajuntaani, vaikka monet luottolukijoistani ovatkin kirjoja kehuneet. 

Otetaan nyt esimerkiksi Andres Neumanin Vuosisadan matkustaja. Se kuuluu Tammen Keltaiseen kirjastoon ja edustaa minulle siten laatua. Mutta miksi tuo monien kehuma, taatusti laadukas kirja ei minua sytyttänyt? Mikä minussa lukijana on nyt oikein vikana? Olenko yhtäkkiä tyhmistynyt niin paljon vai oliko lukemisen ajankohta väärä vai mistä oikein on kyse? Olisin kyllä halunnut niin kovasti tykätä kirjasta.

Vähän samalla tavalla kävi suosikkikirjailijani Kate Atkinsonin uusimman kirjan kohdalla. Elämä elämältä oli nimittäin niin upea kirja, että odotin Hävityksen jumalalta paljon. Mutta eipä sekään ollut sellainen täysosuma kuin olin odottanut ja toivonut! Petyin myös viikko sitten Tua Harnon Oranssiin maahan, sillä Harnon esikoisesta Ne jotka jäävät pidin paljon.

Vähän jo itseluottamukseni lukijana alkoi rakoilla, kunnes - onneksi - tartuin Jukka Viikilän kauniiseen ja viisaaseen kirjaan Akvarelleja Engelin kaupungista ja sitten Toni Morrisonin Paratiisiin, jonka pariin ihan heti taas palaan. Viikilän ja Morrisonin kirjoista löysin sen, minkä luulin olleen kadoksissa. Ja voi että, kun lukija oli onnellinen!

Totta puhuen, luulen, että yksi syyllinen jonkinasteiselle lukijan kriisille tai mitä se nyt olikaan, on Joyce Carol Oatesin Blondi, jonka luin tammikuussa. Se on vaan on niin vavisuttava, riipaiseva ja vahva romaani (kuten Oatesin romaanit tuppaa olemaan), että mikään ei sen lukemisen jälkeen oikein koskettanut täysillä. Mutta olihan Blondi sen arvoinen. Mitä siitä, että muutama muu kirja tuntui sen jälkeen "vain" hyvältä eikä erinomaiselta. Mutta toisaalta: mitä siitäkään tulisi, jos aina olisin vavahduttavien ja iholle tulevien kirjojen lumoissa? Todellisuudestahan sitä ihan vieraantuisi ihminen - sellaisesta kirjallisuudesta! ;-)


PS. Listaan muuten lukemani kirjat Goodreadsiin ja joskus kirjoitan sinne luetuista kirjoista lyhyesti päällimmäiset fiilikset. Sieltä voi siis seurata mitä luen, kun tänne niitä arvioita ei ole tullut/tule nyt kirjoiteltua.

21 kommenttia:

  1. Voi, älä lopeta bloggaamista! Tykkään blogistasi ja tavastasi kirjoittaa kirjoista todella paljon. <3 Mutta ihan totta, eihän sitä ole pakko kirjoittaa sellaista yksityiskohtaista bloggausta yhdestä kirjasta, vaan tämä tapa kertoa useammasta oli todella mukava :)

    Mulle käy joskus ihan samalla tavalla. Luen kirjoja, joiden hyvyyden tiedostan, ja tiedän että niistä on pidetty todella paljon. Minä vaan en löydä sitä ideaa! Mutta onneksi on näitä, ihania kirjoja, niin kuin Akvarelleja Engelin kaupungissa, josta tajuaa miksi kaikki ovat siihen rakastuneet. Sanoin kuvaamattoman ihana kirja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! <3

      Tuntuu, että jotain uutta pitäisi bloggaamiseen keksiä, kun into vaan loistaa poissaolollaan. Mutta en kiirehdi, vaan otan ihan iisisti ja jatkan entistä rennommalla otteella. Luulen, että kirjoittamisinnon väheneminen liittyy ainakin siihen, että nyt kirjoitan sitä kyläkirjaa enkä enää sen lisäksi jaksa kovin analyyttisesti kirjoittaa vapaa-ajalla.

      Tiedostan kyllä, että kaikki lukijat joskus kokevat näitä samoja tuntemuksia, mutta pikkuisen huolestuin, kun moni hyvä kirja tuntui yhtäkkiä laimealta. Mutta onneksi tilanne jo ratkesi, kun pari hyvää kirjaa löysi luokseni.

      Poista
  2. Luen parhaillaan Hävityksen jumalaa, eikä se ole ollut puoliväliin mennessä lainkaan Elämä elämältä -kirjan veroinen elämys. Aina ei vain luista. Ja pakolla ei kannata sen paremmin lukea kuin kirjoittaakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, onpa huojentavaa kuulla, etten ole yksin Hävityksen jumalan synnyttämien tuntemusten kanssa. Siis sehän on hyvä kirja, mutta ei tosiaankaan sisarkirjansa kaltainen elämys.

      Ja totta tuokin, ettei aina luista, mutta välillä sitä vaan tulee pohtineeksi syitä niin lukemisen kuin kirjoittamisenkin luistamattomuuteen - kun ei onneksi ole mitään isompia ongelmia pohdittavana. :-)

      Poista
  3. Minulla oli vuosi pari sitten lukujumi. Joskus lukeminen ei vain ole johonkin elämäntilanteeseen sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Katriina. Ja elämäntilanne ja lukutilanne vaikuttaa tietenkin paljon siihen, miten kirjat kulloinkin kokee. Mulla ei oikeastaan ole ollut varsinaista lukujumia aikoihin, mutta kirjoitusjumeja sitäkin useammin.

      Poista
  4. Tällainen jutusteleva, useammasta kirjasta kertova postaus toimi todella hyvin. Tiedän nyt, mitä ainakin tulen lukemaan. Pitää etsiä Blondi pian käsiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihi nainen! Ei nyt riitä oikein into muuhun kuin jutustelevaan tyyliin. Kuten tuolla aiemmin jo kirjoitin, teen nyt työkseni kyläkirjaa eikä vapaa-ajalla jaksa enää kirjoittaa kovin analyyttisesti.

      Blondi ainakin toimi mulle. Paksu kirja, mutta missään vaiheessa ei tuntunut, että siinä olisi ollut jotain liikaa.

      Poista
  5. Aivan kuin olisit kirjoittanut minusta ;) Fanitan myös Oatesin Blondia. Olen lukenut sen suomeksi. Innoissani ostin sen myös englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blondi on upea kirja ja englanniksi ehkä vielä upeampi kuin käännettynä.

      Poista
  6. Monesti jonkun todella hyvän (tai vaikuttavan) kirjan jälkeen, ei seuraavat tunnu hyvältä. Olen silloin lukenut jotain aivan muuta, ja sitten taas alkaa kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, näinhän se menee. Mut oli vähä pakko lukea sekä Vuosisadan matkustaja että Hävityksen jumala tiettynä aikana, kun olin ne kirjastosta varannut ja sit saanut. Harmi kyllä noiden kirjojen kannalta, ettei lukemisen ajankohta ollut hyvä.

      Poista
  7. Pidät määrittelemättömän mittaisen blogitauon, kyllä me lukijat täällä ollaan (tai sitten mekin ollaan tauolla). Kevät ja kesä on nurkalla ja kesähelteillä on ihanaa heittäytyä varjoon lukemaan, ehkä jo moneenkin kertaan luettuja kirjoja, jos uusia sykäyttäviä romskuja ei ole löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, luultavasti se tauko on pidetty, mutta mietinnässä on millä tavalla ja tyylillä jatkan.

      Poista
  8. Bloggaamisessa on hyvä pitää hengähdystaukoja, jos siltä tuntuu. Joko pitempi tauko tai sitten hetkellisiä breikkejä, ehkä vaikka kuulumispostausten tms. myötä? Kunhan vaan olet edelleen täällä blogimaailmassakin, ystävä rakas. <3

    Minä pidin Atkinsonin uudesta, mutta se on kaukana Elämä elämältä -romaanin loistokkuudesta. Luin kirjan mielelläni, mutta uumoilen ettei sillä ole asiaa lempikirjojeni joukkoon loppuvuonna.

    Viikilän kirja onkin huikea! Morrison taas lukulistallani, totta kai.

    Valoa ja iloa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos!

      Mulla oli varmaan taas liian isot odotukset uudelle Atkinsonille. Hieno kirjahan se on, mutta ei sisarteoksensa veroinen. Viikilän kirja taas on niin viisas, rauhallinen ja monella tavalla hieno.

      Poista
  9. Ei kukaan ole sanonut, että kirjablogissa pitäisi kirjoittaa vain kirjoista, ja onhan sinulla tuolla alussa "Kirjoja. lukukokemuksia, elämää". Meitä lukijoita kiinnostaa kovasti, jos vaikka nostat välillä tärkeimmäksi tuon kolmannen "elämää". :)

    Oates ja Morrrison ovat vahvoja kirjoittajia ja jättävät jälkivaikutuksensa.

    On arvokasta, että kirjoitit myös tällaisen postauksen, joka toimii samaistumisena monelle. Ei aina jaksa olla innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Marjatta. Ja kiitos, kun löysit postauksestani noin positiivisen pointin. Mie vaan en osaa esittää mitään, blogistaniassakaan.

      Tokihan kirjabloggaaja voi kirjoittaa muustakin, mut jotenkin se vaan harmittaa, ettei ole intoa. Mut aika aikaa kutakin.

      Morrisonin Paratiisi oli hämmentävä kirja. Tuntui, että tipahdin monesti kärryiltä, mut silti tarina piti otteessaan ja jälkimaku on vahva.

      Poista
  10. Voi, miten mukava kuulla, että löytyy kirjoja, jotka palauttavat lukuiloa. Vikkilä oli minulle sellainen, myös Hävityksen jumala. Aina ei voi pakottaa, hyvä harrastuskin voin levätä. Ja sitten taas luku- ja kirjoitusilo palaa. Hyvää naitenpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! On kyllä mukava tunne, kun lukeminen taas sujuu. Ja kyllä postaaminenkin taas taatusti jossain vaiheessa innostaa.

      Poista
  11. Oi hitsi, minulla on Blondi vieläkin lukematta!!!

    Jumea tulee ja menee. Nyt on takuulla jumeista kovin päällä.

    <3

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!