keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Lyhytarvioita: Sitomisen taito, Välimatka ja Kolibri

Luettuja kirjoja on taas kertynyt vino pino, ja koska nyt ei näköjään riitä aika eikä energia pidempiin postauksiin, niin julkaisen taas näitä hiukan lyhyempiä arvioita koostepostauksina.

Aloitan kirjasuman purkamisen kotimaisista naiskirjailijoista. He kaikki muuten ovat minulle uusia kirjailijatuttavuuksia,  joten saan tästä taas kolme "suoritusta" Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteeseen.

Saija Nissinen: Sitomisen taito. Atena. 2012. 209 sivua.

Kuopiolaisen Saija Nissisen esikoisteos Sitomisen taito sisältää kymmenen novellia, jotka kaikki ovat jollakin tavalla vinksahtaneita. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siitä syystä - pidin aika lailla tästä kirjasta.

Ihan kaikki kokoelman novellit eivät minua kuitenkaan vakuuttaneet, mutta vastaavasti joukossa oli jokunen helmi. Erityisesti mieleeni jäivät Naisten kesä ja Sisko käy oopperassa taas. Molemmissa novelleissa miespuolinen päähenkilö menee vierailulle lapsuuskotiinsa. Naisten kesässä tunnelma on kaipaava, novellissa Sisko käy oopperassa taas vastaavasti vaietut salaisuudet pyrkivät pintaan, ja juhannuksen viettoa varjostaa painostava tunnelma. Pidin myös sairaalamaailmaan sijoittuvasta novellista Kylvettäjä. Novellin päähenkilö ihailee siinä määrin Elvistä, että on muuttanut nimensä Aaroniksi ja eläytyy vahvasti Elviksen musiikkiin.

Nissisen mainio kokoelma oli muuten viime syksynä Savonia-palkintoehdokkaana. Raadin mukaan Nissisen novellikokoelma sisältää "erikoisia ja outojakin novelleja, joista monen loppu jää avoimeksi ja lukijaa askarruttavaksi." Jos sattuu pitämään erikoisista ja outotunnelmaisista novelleista, joita ei selitetä auki, kannattaa ehdottomasti  tutustua tähän kokoelmaan.

Taina Latvala: Välimatka. WSOY. 2012. 253 sivua.

Välimatka kertoo äidin ja tyttären yhteisestä, ei ihan ristiriidattomasta matkasta Teneriffalle äidin 60-vuotispäivien aikaan. Kirja pohtii  hienosti äidin ja tyttären monimutkaista suhdetta, mutta kertoo  myös  perheen menneisyydestä ja asioista, joista ei ole puhuttu. Mitä oikein tapahtui äidin siskolle Tuulikille? Entä missä on isä, joka mystisesti katosi?

Kirjassa valotetaan nykyhetkeä ja mennyttä niin tyttären kuin äidinkin näkökulmasta. Äidin osuudet kerrotaan eteläpohjalaisella murteella. Murteen kirjoittaminen on haasteellista, mutta hyvin Latvala on tehtävässään onnistunut. Jopa itäsuomalaiseen puheenparteen ja murteeseen tottunut ja kasvanut sai siitä hyvin otteen. Muutoinkin kirjan kieli on oivaltavaa ja notkeaa.

Vaikka Taina Latvala on kirjoittanut jo aiemmin pari kiiteltyä proosateosta, joista Arvostelukappale sai Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2007, olen jotenkin onnistunut ohittamaan kokonaan hänet ja hänen teoksensa. Mutta enpä ohita enää. Välimatka oli nimittäin sen verran vakuuttava ja kiinnostava romaani, että taatusti tutustun ennen pitkää muihinkin tämän taitavan kirjoittajan teoksiin.

Kati Hiekkapelto: Kolibri. Otava. 2013. 381 sivua.

Kolibri on Kati Hiekkapellon esikoisromaani ja samalla uuden dekkarisarjan avaus. Pohjois-Suomeen sijoittuvan teoksen päähenkilö on Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete, joka heti rikostutkijaksi tultuaan joutuu haastavaan paikkaan. Lenkkipolulta löytyy haulikolla surmattu nuori nainen, ja ennen kuin murhaaja saadaan kiinni, tapahtuu vielä toinen samantapainen murha. Murhia yhdistää uhrin löytöpaikka ja käytetty ase, mutta myös molemmilta uhreilta löytynyt atsteekkijumalaa esittävä riipus.

Hiekkapelto on kirjoittanut dekkariinsa myös toisen tapauksen, joka avaa kysymystä kunniaväkivallasta, ja jonka kautta Suomeen kohtuullisen hyvin sopeutunuteen ja kotoutuneen Anna Feketen elämä vertautuu kurdityttö Dijarin elämään, jota säätelevät tiukasti kurdiyhteisön normit. Dijarin hätääntynyt puhelu ei jätä Anna Feketeä rauhaan, vaikka soiton jälkeisessä kuulustelussa Dijar vakuuttaakin, ettei hänellä ole mitään hätää. Lisähaastetta rikostutkijan uuteen työhön tuo myös työpari Esko Niemi, joka ei hyväksy maahanmuuttajia ja laukoo sumeilematta rasistisia mielipiteitään.

Kolibri on rakenteeltaan onnistunut, hyvin etenevä, sujuvasti kirjoitettu dekkari, jossa  jännitys säilyy suhteellisen hyvin loppuun asti. Silti tuntuu, että vielä jotain jäi puuttumaan eikä Kolibri tarjonnut minulle huikeaa lukuelämystä. Kuitenkin on todettava, että omassa genressään Kolibri on hyvä ja pätevä teos. Sitä paitsi pidän dekkareista juuri siksi, että parhaimmillaan ne tarjoavat pakopaikan arjesta ja antavat aivoille askarreltavaa eikä niillä tarvitsekaan olla mitään korkeakirjallisia tavoitteita. Siinä määrin Anna Feketen hahmo jäi kiinnostamaan, että varmasti tulen lukemaan Hiekkapellon dekkareita jatkossakin.

8 kommenttia:

  1. Sitomisen taidossa on niin kaunis kansi, että se tarttuisi mukaani jo ihan senkin perusteella. Hienoa kuulla, että sisältö on yhtä kiinnostava, ellei kiinnostavampikin! Pidän silmät auki kirjastossa, oudot novellit kiinnostavat aina jollain tasolla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin tykkäsin Sitomisen taidosta. Ja on tästä muistaakseni joku muukin blogistaniassa kirjoittanut ja tykännyt. Kirja oli mulla lainassa tosi pitkään ja aivan liian monta kertaa muut kirjat kirivät sen ohi, mutta onneksi lopulta tartuin kirjaan, sillä se olikin vetävä ja kiinnostava.

      Poista
  2. Minunkin pitäisi varmaan lyhentää blogattavien listaa tällaisilla lyhytarvioilla..

    Näistä esittelemistäsi minua kiinnostaa eniten tuo Latvalan romaani. Tosin Nissisen novellikokoelmakin vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on ollut ihan pakko siirtyä lyhytarvioihin, sillä en ehtisi muuten arvioida enää yhden yhtä kirjaa. Tosin meneehän tuota aikaa myös lyhyempiin teksteihin.

      Suosittelen kyllä molempia eli niin Latvalaa kuin Nissistäkin.

      Poista
  3. Tunnustan olevani hiukan novellikammoinen :)

    Mutta olipas hienoa lukea arviosi niin Välimatkasta kuin Kolibrista - hienoja romskuja molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin aiemmin huono lukemaan novelleja, mutta löydettyäni muutaman hyvän kokoelman (esim. Adichien, Lahirin ja Munron kirjoittamia) olen oppinut tykkäämään novelleista.

      Poista
  4. Sitomisen taidossa on mahtava kansi, ensin ajattelin, että se on lasten kirja, mutta onkin jotakin muuta mielenkiintoista...Välimatkan olen lukenut ja tykkäsin tosi paljon...Kolibri odottaa vielä lukemista hui...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitomisen taidon kansi on tosiaankin hieno. Välimatka on huikea, en sitä tarpeeksi tuossa hehkuttanut.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!