maanantai 6. toukokuuta 2013

Vaikuttava ja hämmentävä Ihana maa

Grace McCleen: Ihana maa. Englanninkielinen alkuteos The Land of Decoration. Suomentanut Marianna Kurtto. 336 sivua.
http://www.otava.fi/kirjat/9789511259510/

Kumpi tulee ensin, rukous vai hiukkaset? Miten pienistä pienin asia voi muuttua kaikista suurimmaksi, ja asiasta jonka olisi voinut estää tulee mahdoton estää, ja miten jostakin mistä ei ajatellut kehkeytyvän paljon mitään voikin kehkeytyä aivan kaikki? 

Nappasin McCleen Ihanan maan kirjaston uutuuksista tajumatta tuossa vaiheessa, että kirjasta on kirjoitettu jo useammassakin blogissa. En myöskään lukenut arvioita ennen kirjan lukemista, joten minulla ei oikeastaan ollut ennakko-odotuksia kirjan suhteen. Hyvä joskus niinkin, sillä usein arviot ja toisten mielipiteet vaikuttavat liikaakin lukukokemukseen. Toki luin kirjaa silmäillessäni takakannen ja kansiliepeen tekstit, joista muodostin jo jonkinlaisen mielikuvan siitä, mistä kirjassa on kyse.

Ihanan maan päähenkilö on kymmenvuotias Judith, joka elää kahdestaan isänsä kanssa. Jehovalaisuus leimaa vahvasti heidän elämäänsä. Judith osallistuu isänsä kanssa kokouksiin ja käännytystyöhön ja illat kuluvat Raamatun äärellä. Äiti on kuollut Judithin synnytykseen, koska hänelle ei uskonsa takia voitu antaa verensiirtoa, ja suhde isään on etäinen ja monimutkainen. Ja ikään kuin tässä ei olisi kylliksi, on Judith vielä koulukiusattukin. Onneksi uusi opettaja puuttuu kiusaamiseen, mutta sitä ennen kiusaaminen on ehtinyt muodostua todella rumaksi ja piinalliseksi.

Judithin sisäinen mielikuvitusmaailma on hyvin rikas. Hänen pakopaikkanaan on roskista ja erilaisista tarvikkeista rakennettu Ihana maa -niminen pienoismaailma, mutta myös päiväkirja, johon hän purkaa tuntojaan. Ihana maa edustaa Judhithille Harmagedonin jälkeistä maailmaa, jonne luonnollisesti vain oikein uskovat pääsevät.

Jouduttuaan taas kerran kiusaamisen kohteeksi, Judith "lumettaa" sokerilla, jauhoilla, partavaahdolla ynnä muilla materiaaleilla pienoismaailmansa saadakseen aikaiseksi lumisateen, jottei hänen tarvitsisi mennä kouluun. Tästä alkaa tapahtumaketju, joka saa yhä oudompia piirteitä, ja Judithin pahin kiusaaja Neil alkaa vainota häntä yhä intensiivisemmin. Judith itse uskoo kykenevänsä tekemään ihmeitä, vaikka niin isä kuin muutkin pitävät puheita ihmeistä outoina ja vaarallisina. Ja lopulta Judithin keskustelukumppani Jumala, johon hän on luottanut, muuttuu yhä julmemmaksi  ja saa tytön uskomaan, että hän itse on kaikkien vaikeuksien ja ongelmien takana, koska on halunnut itselleen voiman, jonka avulla kykenee ihmetekoihin.

Ihana maa on mielestäni hämmentävä kirja, josta kuitenkin pidin kovasti. McCleenin kirjoitustyyli ja kerronta on vakuuttavaa ja kirja eteni sujuvasti ja pakottomasti. Mielestäni kirja valottaa aidontuntuisesti ja pelottavastikin uskonnollisessa perheessä ja yhteisössä elävän lapsen sisäistä maailmaa, ajatuksia ja tunteita. Tunsin kyllä lukijana välillä avuttomuutta, sillä Judith joutuu kokemaan todella ikäviä asioita ja pohtimaan yksin aivan liian isoja eksistentiaalisia kysymyksiä. Vaikka kirja olikin paikoin ahdistava, niin silti siinä on myös lohtua antavaa kauneutta ja  toivoa.

Ihanaa maata on luettu ahkerasti kirjablogistien keskuudessa. Annika K:n blogissa on varsin ajantasainen lista kirjaa käsittelevistä blogikirjoituksista.

9 kommenttia:

  1. Ihana maa on tosiaan yhtä aikaa hämmentä, ahdistavakin mutta silti kaunis ja toiveikas!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia linkityksestä! Nyökyttelen täällä arviotasi lukiessa, minulle jäi pitkälti samanlaiset fiilikset. Kirjan päähenkilö joutui ikäänsä nähden ponnistelemaan valtavien vaikeuksien ja kysymysten kanssa. Olisi tehnyt mieli ottaa tyttö syliin.

    Mutta oli tässä kuitenkin toivoa!

    VastaaPoista
  3. Tämä on herättänyt kiinnostukseni aiemminkin, kiva että sain taas muistutuksen täältä. Uskonnot ja uskonnollisuus kiinnostavat minua kovasti ja tämä tarina vaikuttaa houkuttelevalta ja rankalta. Vaikka lapsikertojat/hahmot eivät aina ihan puhuttele minua, luulen, että tämä tekee raikkaan poikkeuksen. Katsotaan, kunhan tämän jostain saan käsiini.

    VastaaPoista
  4. Voi, tämähän on ihan pakko lukea!
    Kiitos, Anna Elina!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista Susa, Annika K, Suketus ja Paula! Tämä tosiaan kannattaa lukea, vaikka onkin rankka ja surullinen kirja.

    VastaaPoista
  6. Mä lisäsin tämän jo jokin aika tbr-listaani ja nyt vain vahvistuu tunne, että tämä täytyy lukea. Voi olla, etten ihan heti tartu tähän, sillä jotenkin tuo ahdistavuus työntää juuri nyt luotaan. Mutta jonain päivänä luulen lukevani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän mielialat ja elämäntilanne vaikuttaa siihe, mitä kirjoja kulloinkin kannattaa valita luettavaksi. Minä esimerkiksi en pysty lukemaan mitään ahdistavuuteen viittaavaakaan loppusyksystä.

      Mutta kiva kuulla, että kiinnostuit tästä kirjasta entistä enemmän, sillä tämä kannattaa ehdottomasti lukea - sitten joskus.

      Poista
  7. Minua odottaa Ihana maa kirjastohyllyssä. Jotenkin kaihdan uskonnollista kirjallisuutta, mutta tämä silti kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tämä olekaan uskonnollista kirjallisuutta, vaan kertoo pikemminkin lapsuudesta uskonnollisen yhteisön vaikutuspiirissä ja mitä se vaikuttaa sellaisen lapsen mieleen, jolla on rankkaa.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!