keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Lyhytarvio Grémillonin kirjasta Uskottuni


Hélène Grémillon: Uskottuni. Otava. 2012. Ranskankielinen alkuteos Le Confident. Suomentanut Anna-Maija Viitanen. 268 sivua. 

Ranskalaisen Hélène Grémillonin kotimaassaan kiitosta saaneessa ja kansainvälistäkin kiinnostusta herättäneessä esikoisromaanissa Uskottuni on kyse vuosikymmenten takaisesta salaisuudesta, joka lopulta paljastuu.

Romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1975, jolloin juuri äitinsä menettänyt kustannustoimittaja Camille alkaa saada salaperäisiä kirjeitä Louis-nimiseltä mieheltä. Kirjeistä keriytyy vähitellen auki monivaiheinen tarina nuoresta Anniesta, jota Louis on rakastanut. Nuori nainen on joutunut kohtalokkain ja kauaskantoisin seurauksin lapsettoman M:n pariskunnan vaikutuspiiriin toisen maailmansodan aikana.

Camille luulee saaneensa kirjeet erehdyksessä, mutta lopulta hän kuitenkin vakuuttuu siitä, että kirjeet liittyvät jotenkin hänen perheeseensä ja siten myös häneen itseensä.

Uskottuni on mielestäni hyvin kirjoitettu ja myös hyvin etenevä romaani, jonka jännite säilyy loppuun eli salaisuuden paljastumiseen asti. Olenkin aika yllättynyt siitä, miten nopeasti kirjan unohdin, vaikka todella nautin sen lukemisesta joitakin viikkoja sitten.

Erjan lukupäiväkirjasta löytyy varsin kattava lista tätä kirjaa käsittelevistä pidemmistä ja perusteellisemmista blogiarvioista.

PS. Minun on nyt pakko kuitata aika monta lukemaani kirjaa lyhytarviolla, sillä rästissä on aikamoinen pino arvioimattomia kirjoja enkä valitettavasti ehdi tällä hetkellä mitenkään paneutua kaikkiin lukemiini kirjoihin perusteellisesti.

11 kommenttia:

  1. Aion lukea Uskottuni tässä kuussa, joten luin lyhytarviosi mielenkiinnolla. :) Uskon että tulen laillasi nauttimaan kirjasta.

    Minullakin on melkoinen pino luettuja kirjoja, joista en ole vielä(kään) ehtinyt kirjoittaa blogiini. Pitääkin harkita josko ottaisin sinusta esimerkkiä ja kirjoittaisin ainakin osasta juuri tällaisia lyhytarvioita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Sara! Lyhytarvioiden tai koontipostausten kirjoittaminen ainakin välillä on ihan hyvä ratkaisu, mutta on kyllä pakko myöntää, että harmittaa, kun ei jaksa/ehdi kirjoittaa kaikista kirjoista kunnollisia, pidempiä arvioita. Ihan hassua sinällään, koska eihän kukaan minkäänlaisia arvioita pakota kirjoittamaan....

      Lue ihmeessä Uskottuni. On tosiaan hyvä kirja, vaikkei olekaan mitään elämää suurempaa kirjallisuutta. Mut eihän kaiken sitä tarvitse ollakaan.

      Poista
  2. Minuakin kiinnostaa tämä kirja. Eiffel-torni kannessa herättää aina toiveen ihanista Pariisi-tunnelmista, ja lyhytarviosi perusteella juonikin kuulostaa lupaavalta. Minunkin täytyisi ehkä ryhtyä lyhytarvioimaan. Kolmen kuukauden takaisen lukumaratonin kirjoista tekisi mieli sanoa jotain, mutta ei muka ole aikaa, ja kirjoittaminen tietysti käy sitä vaikeammaksi, mitä enemmän aikaa kuluu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan kansi onkin tosi onnistunut. Juoni on tässä kirjassa rakennettu hyvin ja jännite kantaa loppuun asti.

      Mullakin on vielä arvioimatta pari heinäkuussa luettua kirjaa ja tuntuu, että pystynköhän enää niistä enää kirjoittamaankaan ellen lue niitä ainakin osittain uudelleen. Pitäisi kyllä opetella kirjoittamaan jotain muistiinpanoja kirjoista lukemisen aikana tai heti sen jälkeen, niin postauksetkin syntyisivät helpommin.

      Poista
  3. Oli mukava lukea lyhytarvio. Ja tämä vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta, sellaiselta hyvältä lukuromaanilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tämä nimenomaan on: hyvä lukuromaani. Suosittelen. Ja aion myös suositella lukupiiriläiselleni. Aion nimittäin kokeilla piirissä myös pienimuotoista kirjavinkkausta ja esitellä sellaisia kirjauutuuksia, joita emme lukupiirissä ehdi käsittelemään.

      Poista
  4. Hyvinpä osasit tiivistää! Mika Waltari aikoinaan pahoitteli kirjetoverilleen kirjeensä pituutta sanoen, ettei hänellä ollut aikaa kirjoittaa lyhyesti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Elma Ilona! Lyhyesti kirjoittaminen on kyllä valillä vaativampaa kuin laajasti kirjoittaminen, muttei kuitenkaan tämän postauksen yhteydessä. ;-)

      Poista
  5. Pitäisiköhän minunkin alkaa kirjoittaa lyhytarvioita: Selviäisin pinostani ja muilta kuluisi vähemmän aikaa lukiessa...

    Minä pidin tästä kirjasta,enkä ole unohtanut tarinaa, joka oli minusta aika erikoinen ja rohkea, erittäin ranskalainen. Kuitenkin tämä on ns. välikirja, mutta näitä minä välillä kaipaan tuskastumiseen asti: Nautinnollisia välikirjoja vaativien tiiliskivien väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Leena! Älä nyt suotta lyhennä arvioitasi ainakaan lukijoiden takia, sillä tekstejäsi on mukava lukea. Mutta toki lyhytarviot auttavat pääsemään sukkelammin eroon arvioita odottavista kirjapinoista....

      Välikirjana tämä toimikin erinomaisesti. Ja oli nautittava lukukokemus, kuten totesin. Taidan vaan unohtaa jotkut hyvätkin kirjat turhan helposti.

      Poista
  6. Tämä oli kyllä todella hyvä lukuromaani, nautin tästä paljon!

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!