perjantai 28. syyskuuta 2012

Aika mennyt palaa

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa. Tammi. 2012. 282 sivua. Kansi: Emmi Kyytsönen.

Ennen kuin ryhdyin lukemaan Karoliina Timosen esikoiskirjaa Aika mennyt palaa, olin monestakin syystä odottavalla kannalla. Olen seurannut Karoliinan Kirjava kammari -blogia puolisentoista vuotta ja jossain määrin häneen tutustunutkin blogistanian ansiosta. Minulle oli selvää, että luen jossain vaiheessa Karoliinan kirjan, vaikka en yleensä tämän lajityypin kirjoja luekaan. Mietin ennen lukemista, miten suhtaudun kirjaan, jonka tekijän tunnen. Voinko lukea sitä ajattelematta, että tekstin takana on Karoliina ja tulkitsenko kirjaa eri tavalla kuin tuntemattoman kirjoittajan teosta?

Itse asiassa moni muukin Karoliinan tunteva kirjabloggaaja näyttää pyöritelleen mielessään ihan näitä samoja ajatuksia. Minulle kävi, kuten monelle muullekin, että kirjan alussa olin hyvin tietoinen siitä, kenen kirjaa luen. Samoin löysin yhteneväisyyksiä kirjailijan ja kirjan toisen päähenkilön Klarissan välillä. Kuitenkin kirjan edetessä tämä ongelma katosi, kun tarina vei mukanaan.

Aika mennyt palaa on asetelmaltaan kiinnostava, siitäkin huolimatta, etten lämmennyt kirjan keskeiselle maailmankuvalliselle idealle (niin kai sitä "asiaa", jota en voi enkä halua paljastaa, voisi nimittää). Itse asiassa jossain vaiheessa tuo asia häiritsi tai hämmensi minua paljonkin, mutta luettuani kirjan kokonaan, hämmennys katosi, ja pidin tuota ideaa/asiaa oivaltavana ja onnistuneena, uudenlaisena kerronnallisena ratkaisuna.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä ja kaksi aikatasoa, jotka vuorottelevat ja luovat jännitteen tarinalle. Yhtäällä on perheensä kanssa Bostoniin muuttavan Klarissan nykyhetkeen sijoittuva tarina ja toisaalla Klarissan unien kautta avautuva Corinnen tarina, jossa eletään toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa ja sodanjälkeisen ajan Amerikassa.

Suomessa uraa luonut Klarissa on siis muuttanut miehensä työn takia Yhdysvaltoihin. Elämä kotiäitinä ei vastaa Klarissan haaveita, huolimatta siitä, että perhe löytää Bostonista unelmiensa taloon. Lisähämmenystä ja enenevää huolta aiheuttavat jo lapsuudesta asti tutut unet, joita Klarissa alkaa nähdä yhä useammin. Nämä Corinnesta kertovat unet muuttuvat koko ajan täsmällisemmiksi ja todentuntuisemmiksi, ja Klarissa alkaa epäillä omaa mielenterveyttään.

Kirjassa on ajoittain liikaakin avaamista ja etenkin arjen kuvaus on välillä liiankin pikkutarkkaa minun makuuni. Lisäksi tietyt Klarissan lapsiin liittyvät asiat kirjan loppupuolella, tietyn arvoituksen ratkettua olivat mielestäni epäuskottavia. (Sori tämä salaperäisyys, mutta kun en halua tehdä juonipaljastuksia; kirjan lukeneet tiennevät, mitä tarkoitan.) Mutta toisaalta pidin kovasti siitä, miten kirjassa pureuduttiin äitiyteen ja naisen asemaan. Klarissan kautta pienten lasten äitinä olemisen ilot ja surut palautuivat elävästi mieleeni. Vaikka omat lapsemme ovat jo aikuisia, niin tunnistin Klarissan tarinasta ajoittaiset turhautumisen ja syyllisyyden tunteet sekä sisäiset kamppailut, joita itsekin kävin äitiyden ja omien toiveideni yhteensovittamisessa.

Etenkin äitinä ja naisena olemiseen liittyvien kysymysten tarkasteleminen kahden eri aikoina eläneen naisen näkökulmasta tuo tarinaan paitsi uskottavuutta niin myös syvyyttä. Siitä huolimatta, että koin Klarissan ajatukset läheisiksi ja tutuiksi, pidin enemmän Corinnea koskevista osuuksista. Itse asiassa olisin toivonut, että Corinnen elämästä Pariisissa ja paosta Amerikkaan olisi kerrottu enemmänkin, mutta ymmärrän kyllä, että tarinan kannalta Amerikkaan paikantuvat Corinnen elämäntapahtumat ovat keskeisempiä ja tärkeämpiä.

Karoliina Timonen kirjoittaa selkeästi ja loppua kohden hyvin mukaansatempaavasti. En kirjan alussa päässyt   sisään kirjaan, mutta jossain vaiheessa tarina imaisi mukaansa. Ja raastavissa kohtauksissa kirjan loppupuolella minä liikutuin, ihan oikeasti ja kunnolla. Sitä ei todellakaan tapahdu kovin usein lukiessa, vaikka herkkä olenkin!

Siitä huolimatta, että olen tässä ojentanut kirjalle muutaman risun, niin pidän sitä onnistuneena ja nautittavana romaanina. Hyvän tarinan, onnistuneen juonenkehittelyn ja loppuosan koukuttavuuden perusteella uskon vahvasti siihen, että Karoliinalla on vielä paljonkin annettavaa kirjojen ystäville - eikä todellakaan vain blogistaniassa, vaan myös (ja etenkin) kirjailijana.

Kannattaa käydä kurkkaamassa Karoliinan blogista kirjalle luotua sivua. Sieltä nimittäin löytyy lista niin lehti- kuin blogiarvioistakin.

10 kommenttia:

  1. En aivan kokonaan uskaltanut arviotasi lukea (Aika mennyt palaa on minulla juuri kesken) mutta olen samaa mieltä että kirja imaisee todella mukaansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin olla paljastamatta mitään olennaista tässä arviossa, joten olisit varmaan voinutkin lukea kokonaan. Mulla oli tosiaan alussa vähän vaikeuksia päästä sisälle, mutta kun pääsin, niin se oli sitten menoa.

      Poista
  2. Kirjoititpa hyvin Karoliinan kirjasta. Olen kanssasi samaa mieltä monesta asiasta ja etenkin siitä, että minäkin uskon Karoliinalla olevan vielä paljonkin annettavaa kirjailijana. Hän kirjoittaa hienosti jo esikoisessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Lahjakas ja hyvin lupaava kirjoittaja Karoliina on. Ja etenkin tarinankerronta onnistuu, kuten hän itsekin on maininnut.

      Poista
  3. Osittain samoja mietteitä kirja herätti minussakin :) Minä puolestani pidin enemmän Klarissasta (hih, meinasin kirjoittaa että Karoliinasta!). Karoliinasta varmasti kuullaan vielä kirjallisella saralla, sen verran hienosti hän tarinaa kuljettaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun lueskelin muita arvioita, niin huomasinkin, että osa lämpeni Klarissalle ja osa Corinnelle. Molemmat tarinat kyllä ovat kiinnostavia, mutta historiasta ja menneisyydestä kiinnostuneena Corinne puhutteli minua enemmän. Enkä ihmettele, jos meinasit kirjoittaa Karoliina. Mie kuulin kirjan alussa niin vahvasti Karoliinan äänen Klarissa-osuuksissa (tai kuvittelin kuulevani), mutta sitten tilanne muuttui tarinan imaistua mukaansa.

      Poista
  4. Muisten lukeneeni tästä kirjasta toisen tarinan, josta juoni paljastettiin..;)

    Leppoisaa viikonloppua sinulle, Anna Elina!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie ainakin yritin olla paljastamatta juonta, koska itse tiesin jo ennen lukemista jotain (en saanut tietoa blogista vaan lehtiarviosta) ja se kyllä valitettavasti vaikutti lukukokemukseen.

      Hyvää viikonloppua myös sulle Aili-mummo!

      Poista
  5. Kiitos perusteellisesta, asiallisesta ja hyvästä arviosta, Anna Elina!

    Mukavaa sunnuntaita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä kirjailija-Karoliina! :-) Mukavaa sunnutain jatkoa sinnekin suuntaan!

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!