keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Lukijan ns. ongelmia

Niitä näitä -jutusteluni jatkuvat. Nyt haluan avautua positiivisesta ongelmasta. (Siitä, voiko noin sanoa, sillä sanat positiivinen ja ongelma kumovat toisensa - vai kumoavatko - voidaan keskustella toiste, mutta jotenkin tuo sanapari vain kiteyttää hyvin tämänhetkiset ajatukseni lukijana.)

Kysehän ei ole tosiasiassa mistään isosta ongelmasta ihmiselle, joka rakastaa kirjoja, mutta joskus sitä pysähtyy miettimään, mistä löytää rittävästi aikaa lukemiseen, että voisi lukea kaikki kiinnostavat uudet kirjat ja ne viimevuotiset kirjat, joita ei ole vielä ehtinyt lukea tai ne aiemmin luetut kirjat, jotka haluaisi lukea uudelleen, klassikoista puhumattakaan.

Kustantamot mokomat suoltavat uusia kirjoja markkinoille aivan tajutonta tahtia. Miksi ihmeessä, kun luettavien kirjojen listani on jo ennestäänkin pitkä? Entä sitten nämä kanssabloggaajien postaukset, joita lukiessa viimeistään tulee mieleen, että tuo kirja nyt ainakin, ja ehdottomasti tuokin pitää lukea joskus, kun kerran luottolukijani on siitä noin vaikuttunut. (Välikysymys itselle: Miksi käytän verbiä pitää enkä sen sijaan verbiä saada? Tosin eihän pitää-verbi välttämättä viittaa aina pakkoon, johonkin, jota tehdään vastentahtoisesti.)

Ja sitten vielä kirjastot ja se, miten helpoksi kirjojen varaaminen on nykyisin tehty! Juuri nyt minulla on sellainen tilanne, että olen pitkin talvea ja kevättä varaillut aika monta kirjaa ja tietenkin ne sitten saapuivat mulle samoihin aikoihin. (Ja mistä ne kirjat löysin? Blogeistapa tietenkin!)  Kotiin olen jo noutanut Martti Backmanin kirjan Harriet ja Olof samoin kuin John Williamsin Butcher's Crossingin ja nyt sitten tuli ilmoitus, että Laura Lindstedtin Oneiron odottelee kirjastossa. Lisäksi Tommi Kinnusen Lopotti huutelee jo vaativasti vuoroaan, sillä olen sen lukemista lykännyt koko ajan, kun olen yrittänyt lukea lukupiirin kirjaa ja muitakin kirjaston kirjoja (Lopotin ostin itselleni jokin aika sitten). Ja on siellä kirjastossa muutamia varauksia noiden edellä mainittujen lisäksi, mutta toivottavasti joku muu on varannut ne kirjat ennen minua (on siellä ainakin Rannelan Frau, jonka lukemista kyllä odotan tosi paljon). Voisihan niitä varauksia tietty viivyttää ja laittaa varauksen alkamaan myöhemmin, mutta niiden kirjojen kohdalla, joista on pitkät varausjonot, ei se ole järkevää.

Tehtiinpä nyt sitten kärpäsestä härkänen, eikö vain? Mutta kaipa te muutkin lukijat joskus mietitte tätä lukijan positiivista ongelmaa - vai tuliko tässä niitä "ongelmia" jo useampiakin? ;-)

Mut nyt lähden näine mietteineni kohti höyhensaaria. Sitä ennen kuitenkin luen loppuun huomisen lukupiirikirjan (Kamila Shamsien Jumala joka kivessä). Mielenkiinnolla odotan, mitä mainio lukupiirini kirjasta sanoo. Se ainakin on varmaa, että keskustelu on jälleen avartavaa ja mielenkiintoista.


14 kommenttia:

  1. Ymmärrän tuon ongelman. Nyt kun uusia, toinen toistaan kiinnostavimpia kirjoja ilmestyy lähes päivittäin, tuntuu että haluan lukea ne kaikki heti. Käytän lukemiseen paljon aikaa, ja ehdinkin lukea paljon, joten ongelmani on vähän erilainen: haluan lukea ne kaikki kiinnostavat kirjat HETI! Seuraavan luettavan kirjan valitseminen on aina ongelma :D Mutta Mustikkakummun Anna, uskon että todella monet painiskelevat tuon sinun mainitemasi ongelman kanssa. Et ole yksin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, minä ihmettelenkin (hyvässä hengessä), miten paljon sinä ehdit lukea. Ja vielä postatakin kirjoista.

      Tosiasiallisesti tiedän, että monet lukijat painiskelevat saman ongelman kanssa. Kirjojen maailma on suuri ja pitää vain yrittää jotenkin pysyä mukana ja ennen kaikkea olla ottamatta paineita lukemisesta.

      (Tämä juttunihan oli hiukan kieli poskessa ja hymynkare suupielessä kirjoitettu, vaikka nyt oikeasti harmittaa, että kirjastovarauksia tulla tärähti samaan aikaan useita.)

      Poista
  2. Tämä on todella tuttu ongelma. Minulla on vielä ongelmana se, että en ehdi lukemaan yhtään. En edes pakollisia koulukirjoja. En edes ennen nukkumaanmenoa kun yöt tahtovat venyä aina niin pitkälle, että pitää vain mennä suoraan nukkumaan. Se harmittaa ja paljon, koska luettavat lista vain kasvaa ja kasvaa varsinkin vanhemmasta kirjallisuudesta ja sitten pitäisi tulevan työn puolesta ja tällä hetkellä porskuttavan projektin takia lukea uuttakin kirjallisuutta. Ei vain ole aikaa. Toivon, että kesällä kerkeisi lukea edes jotain, mutta tuntuu, että sielläkin on paljon muutakin hommaa mikä olisi hieman tärkeämpää.
    Kumpa kustantamot pitäisivät edes yhden välivuoden uusien kirjojen julkaisemisessa, niin yhtenä vuotena ei ainakaan lista kasvaisi uudesta kirjallisuudesta.

    Tämä ongelma pätee muuten myös elokuviin, sarjoihin, musiikkiin ja teatteriin -_-

    -Lilli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lilli, muistan kyllä, miten harmitti opiskeluaikaan, kun ei ehtinyt lukemaan kaunokirjallisuutta (paitsi niitä klassikoita, joita oli pakko lukea). Jossain vaiheessa ulkopuolisen asiantuntijan piti ihan sanoa mulle, että saan lukea (olin masentunut ja burn out ja mitä kaikkea lienenkin ollut, kun oli elämässä aivan liikaa kaikkea kerralla). Sen jälkeen olen yrittänyt pitää huolen siitä, että mulla on lukuaikaa riittävästi. Mut siltikään kaikkea haluamaansa ei ehdi lukea. Mut se on kyllä positiivista, etteivät hyvät kirjat lopu...

      Poista
  3. Ongelma uutuuskirjojen kanssa ei ole tuttu - ehkä siksi, että en oikein seuraa uutuuskirjoja. Fiktion suhteen ensisijainen asema on lukemattomana hyllyssäni odottavilla kirjoilla ja opintoihin luettavalla kaunokirjallisuudella, ja aika lailla loput luettavani hankin kierrätyskirjahyllystä, jolloin luettavien kirjojen pino on aika lailla sattuman tulosta. Kierrätyskirjojen kanssa tosin saattaa välillä innostua, ja sitten tuleekin tuo olo, että missä välissä nämä kaikki muka luen.
    Eli jaan kyllä perusongelman: maailmassa on ihan liikaa kiinnostavia kirjoja, jotka haluaisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kaikilla lukijoilla on tämä sama perusongelma (paitsi sillä yhdellä ihmisellä, joka kerran valitti, ettei kirjastossa ole hänelle ENÄÄ mitään luettavaa...). Ja pitäähän elämässä muutenkin tehdä valintoja siinä, mihin aikansa käyttää.

      Poista
    2. Siinäpä hurjan kuuloinen tilanne. Joko henkilö luki todella paljon tai hänellä oli todella vaativa maku. Totta tuo valintojen tekeminen, ja välillä sitä mutkistaa omien fiilisten lisäksi myös ulkopuolinen paine vaikkapa lukea jotakin tiettyä kirjaa tai tehdä jotain aivan muuta.

      Poista
  4. Anna, et tehnyt kärpäsestä härkästä ollenkaan! Kirjabloggaja voi kokea positiivista painetta ja nimenomaan uutuskirjojen suhteen. Ja juuri kun olin päättänyt, että hiljennän koko bloggaamisen vain kerran kuussa 'moi, mitä kuuluu? -tervehdykseen, alkoivat paukkua tämän kevään loistavat teokset, joiden kanssa taas on luettu aamutunneille. Olen niin poikki, että minulla on tänään pyjamapäivä. R. hoitaa kaiken. Onneksi sataa, muuten olisin nyt puutarhassa hulluna ja lukisin yöllä.

    On pakko alkaa priorisoida eli alan sykystä lukea vain ne uutuudet, joita ilman kuolen! Miten sen kuolemattoman kirjan sitten tajuaa, kun katalogitkaan eivät aina kerro sitä oleellisinta kirjasta. No, se jää nähtäväksi, mutta ainakin omat tutut, rakkaat kirjailijat luen edelleen. Onglemani on myös se, että luen vaikka kuinka, mutta en ehtisi kirjoittaa lukemastani. Myös istuminen koneen ääressä syö kuntoa. Minähän luen nyt makuulta paitsi en yhtä yli 800 siuvista, joka vähän aikaa sitten tuli, sen kanssa on pakko istua eli luen varmaan kirjaa parikin viikkoa.

    Minulla on myös jättimäinen ja televisiossakin esitelty puutarha eli sekin haluaa huomiotani, kuten myös R. ja muu perhe. Kuntoiulullekin pitäisi jäädä aikaa ja rakastan elokuvia. Et ole yksin tämän positiivisen ongelman kanssa. Minä kärvistelen tämän kanssa päivittäin. Mukavaa rajojen hakua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ymmärrän. Lukemisen ilo ja vimma saa valvomaan kirjan ääressä aamuyöhön ja sit seuraava päivä menee puoliunessa.

      Minäkin kyllä tosiasiassa ehdin lukemaan ihan hyvin, mutta kirjoista kirjoittamiseen ei aikani ja voimani oikein riitä. Kirjoitan nyt työkseni useamman tunnin päivässä (jos vain hartiani ja niskani kestävät) eikä sen jälkeen pitäisi enää viettää aikaa koneen ääressä. Jo pelkkä työkirjoittaminen rasittaa ja jos innostun tekemään töitä "liikaa" niin se tuntuu myöhemmin (tää on näitä fibrovaivoja). Eli on pakko priorisoida minunkin, mutta lukemisesta en kyllä luovu. Ja onhan paljon muutakin kiinnostavaa tehtävää, kuten mainitsit, joten rajoja on tosiaan aina välillä haettava.

      Hyvää pyjamapäivää!


      Poista
  5. Anna, sama täällä, liikaa olisi kiinnostavaa luettavaa. Parhaillaan on lainassa 29 kirjaa ja viisi aikakauslehteä ja vain muutama niistä miehen lainaama. Sekä Amazonista että Adlibriksestä on myös tulossa kirjoja.
    Tämä hamstraus sai alkunsa siitä, että kirjastomme ovat kiinni kaksi viikkoa lainausjärjestelmän uusimisen vuoksi. Aloin vaistomaisesti varautua kuin nälänhädän varalle.
    En aiokaan lukea kaikkia tietenkään; koen että on hyvä, kun on valinnanvaraa. Jonkun kirjoista olen lainannut vain yhden kohdan takia, jonka joku luki kirjoituspiirissä. Ja tiedän, että muutaman suositellun kanssa käy niin, että huomaan vähän matkaa luettuani, että eipä ollut minun kirjani.

    Viikon päästä pääsen käsileikkaukseen, sitten uppoan toipilaana lukemisiin. Nyt yritän järjestää vaatehuonetta yms. koska kipsikätisenä puuhastelu on muutaman viikon ajan rajattua. Lukeminen ja kirjoittaminenkin sujuvat leikkauksen jälkeen hyvin, joten ei haittaa harrastusta yhtään.

    Mainitset, että kirjoitat myös työssä ja että on niskasärkyjä. Silti jaksat blogata - arvostan sitä!
    Minullahan on näitä nivelvaivoja. Pitäisi muistaa suoristaa niska koneella istuessa. Syväteholaseilla näkee kaukaa, ei tarvitsisi pudottaa päätään niin nöyrään asentoon.:) Mies muistuttaa aina ohi kulkiessa:"Niska pystyyn!"

    Mukavia lukuhetkiä - sen verran kuinn ehdit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos pitkästä kommentistasi! Niinhän se on, kirjoja on liikaa, mutta onpahan myös valinnanvaraa.

      Mulla postaaminen ollut vähäistä osittain juuri siksi, että kirjoitan muutenkin. Tällä erää työn alla on yksi kyläkirja, mutta teen sitä pätkissä sen mukaan, miten on saatu rahoitusta. Ja vaikka miten yritän tauottaa tekemistä, huomaan jämähtäväni samaan asentoon ja sit on taas paikat kipeänä. Lisäks mulla on fibromyalgia.

      Tsemppiä leikkaukseen ja hyvää toipilasaikaa sekä hyviä lukuhetkiä!

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus. En ole lukenut viikkoon mitään, en ole edes avannut kirjaa. Siis romskua. Olen hyvä sulkemaan kirjat kokonaan sivuun. Silti olen lukenut valtavasti koko viikon. Lukenut, tarkistanut, oikolukenut.

    Olin vuosia lukematta, luin vuodessa ehkä yhden Janssonin, Jungstedtin tai Läckbergin, sillä minulla oli jatkuvasti huono omatunto. Päivisin luen hyvin harvoin.

    Kirjoja ilmestyy liikaa. Ei se määrä, vaan laatu. Jätän omaksi vain todella hyvät kirjat. Toisaalta puutarha on aiheena sellainen, että se taso on surkea. Kirjat ovat tasoa kukkanen, kaunis kukkanen ja toinen kaunis kukkanen. Olen täysin Ruotsin kirjojen varassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en enää tulisi toimeen ilman jokapäiväistä lukuannosta. Pitää lukea aina vaikka ihan vähän (ellei satu olemaan niin kipeä, ettei jaksa millään lukea). Oli kyllä sellainenkin aika elämässä, jolloin en lukenut, kun oli pienet lapset ja elämä niin täynnä kaikkea. Mut sit huomasin, että lukeminen liittyy henkiseen hyvinvointiini ja ryhdyin taas lukemaan.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!