tiistai 25. maaliskuuta 2014

Blogien lastenkirjaviikko: luetuimmat lastenkirjamme

Lastenkirjallisuuteen keskittyvää Sininen keskitie -blogia pitävä bleue haastoi kaikki kirja-, äitiys- ja perheblogit mukaan Blogien lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen. Haasteeseen voi osallistua 24.-30.3. välisenä aikana postaamalla lastenkirjallisuudesta annettujen aiheiden mukaan.

Bloggaaja voi esimerkiksi kertoa oman perheen lastenkirjaklassikosta, rakkaimmasta tai luetuimmasta lastenkirjasta tai parhaasta satukirjasta, perheen lukuhetkestä tai omaan lapsuuteen liittyvästä lastenkirjasta. Osallistun haasteeseen kertomalla kuvin ja hiukan sanoinkin perheemme luetuimmista lastenkirjoista.


Kuvien kirjat olivat lastemme suosikkeja. Luimme mieheni kanssa lapsillemme paljon lastenkirjoja ennen kuin he itse oppivat lukemaan. Toki luimme heille muitakin kirjoja kuin vain näitä kuvissa olevia, sillä käytimme kirjastoa ahkerasti. Ostimme myös jonkin verran kuvakirjoja ja lapset saivat niitä myös lahjoiksi. Olemme antaneet paljon kirjoja eteenpäin sukulaislapsille tai vieneet niitä kirppareille, mutta silti hyllyissämme on runsaasti lastenkirjoja, joista emme halua luopua. 



Kirjat tuovat mieleeni monia kauniita muistoja parinkymmenen vuoden takaisista yhteisistä lukuhetkistämme. Joistakin kirjoista näkyy, että niitä on todellakin rakastettu. Sivut ovat irronneet tai repeilleet, kirjoja on töherrelty, kansia on teippailtu ja selkämyksiä on irronnut.


Yksi lastemme suosikkikirjoista oli Martti Haavion Onnentupa, josta olenkin jo aiemmin kirjoittanut (ks. täältä). Meillä luettiin myös paljon Lasten Parhaat Kirjat -kirjakerhosta ostettua kirjaa Lasten Parhaita Satuja (1988) ja erityisen suosittu oli mestariräätälistä kertova satu.

Meillä luettiin paljon myös Scarrya ja Nordqvistin Viirua ja Pesosta sekä muitakin kuvakirjoja, joissa oli paljon lapsia kiinnostavia yksityiskohtia. Viiru ja Pesonen -kirjoja olen lukenut myös sisarusteni lapsille enkä vielä ole tavannut lasta, joka ei niistä innostuisi. Myös Janoschin kirjat osuivat perheessämme niin lasten kuin vanhempienkin nauruhermoon.


10 kommenttia:

  1. Paljon tuttuja, ihania kirjoja, jotka muistan omasta lapsuudestani, esimerkiksi tuo Onnentupa: "Onnentupaa rakennamme asunnoksi itsellemme!" ja eikös tuossa ollut muitakin tarinoita samojen kansien välissä? Myös tuon Lasten parhaita satuja -kirjan muistan hyvin (osittain toki siksi, että se taitaa löytyä lapsuudenkodin kirjahyllystä vieläkin), erityisesti jäi mieleen se satu, jossa piikikäs siili olikin prinssi :)

    Kommentoin sinulle nyt saman kuin Leenalle tänään: Viiru ja Pesonen -kirjat ovat jo klassikkoja! Ihan mahtavat kuvat, hahmot ja tarinat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnentuvassa on tosiaan muitakin satuja kuin tuo Onnentupa, jossa eläimet rakentavat taloa asunnoksi itsellensä. Poikamme tykkäsi kovasti just tuosta sadusta ja muisti kirjasta pätkiä ulkoa. Porsas Urhea, Tiina Tonttutyttö ja Pullapoika ainakin esiintyvät Onnentupa-kirjassa.

      Viirut ja Pesoset ovat todellekin mainioita. Niiden ääressä kului hetki jos toinenkin, kun kuvia piti katsella ja niitä hassuja pikkuisia otuksia etsiä kirjan sivuilta. Puhumattakaan Viirusta ja Pesosesta, jotka ovat niin upeita hahmoja.

      Poista
  2. Oi, unohdin kokonaan Scarryn, joka oli esikoiseni suosikkini aina. Myöhemmin myös kummipojan.

    Kannattaa säilyttää jotain. Minua harmittaa jsokus ja serkkujani myös, kun meidän äidit ovat kaiken heittäneet pois. Vaatteet, lelut, kirjat, kokonaisen muistojen aarteiston. Olemme miettineet, että ottiko se kaksi kertaa Karjalasta lähtö niin koville, että kun se kaikki oli kärsitty, ei osattu antaa millekään vanhalle mitään arvoa. Olen pelastanut äitini roskalavalta jopa huonekaluja, kun hän on halunnut vain uusia. Onneksi sentään sain isäni kuoltua hänen kirjansa.

    Samaa mieltä kuin Maria eli Viiru ja Pesonen ovat klassikkoja ja niitä luetaan sukupolvesta toiseen. Niitä on muuten hauska itsekin lukea. Pakkasin tänään Merin lastenkirjat nätisti isoon muovilaatikkoon, mutta jätin yläkerran kirjastoon kaikki Viiru ja Pesonen -kirjat vierailevia tähtiä varten. Ne kelpaavat vielä jopa kummipojalle, 9 vee, vaikka hänkin nykyään fanittaa eniten Pottereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Scarryt taitavat kuulua samaan kategoriaan kuin Viirut ja Pesoset eli kaikki lapset niistä tykkäävät. Luulisin ainakin.

      Yritin jossain vaiheessa vähentää rankalla kädellä lastenkirjoja hyllystämme, mutta eihän se onnistunut. Niin moni kirja tuntui tärkeältä, sillä se oli ollut joko tyttären tai pojan suosikki tai sitten merkittävä mulle itselleni. Oltiin mukana lastenkirjakerhossa ja sieltä tuli paljon sellaisiakin kirjoja, joista ei oikein tykätty ja niitä olen sitten antanut eteenpäin. Minähän itse asiassa ostin aika lailla lastenkirjoja jo ennen lastemme syntymää, sillä silloin seurasin aktiivisesti lastenkirjallisuutta ja joskus jopa ajattelin tehdä gradun aiheesta. Mut vaihdoin sit kuitenkin pääainetta kirjallisuudesta perinteentutkimukseen.

      Poista
  3. Voi, että mitä ihanuuksia, noita kun pääsisi selailemaan livenä :))!
    Ja kyllä on tuttujakin Scarryt, Pesoset ja Janoschit! Hyviä vieläkin, ja ehkä ikuisesti! Kiitos ihanista kuvista ja muistoarkun avaamisesta :). Toivottavasti muistomatkasi oli mukava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi bleue! Oli totta totisesti mukava tehdä tämä muistomatka.

      Poista
  4. Janosch on minunkin suosikkini. Pikku karhun ja pikku tiikerin matka Panamaan on aivan kertkaikkisen hurmaava tarina, joka muuten muistuttaa monen aikuisen hampparointia kohti aikuista onnea. Hieno, oivaltava teos! Mukava postaus!

    Hauskaa viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Janoschin Panama-kirja onkin kertakaikkisen ihana! Mie tykkään kovasti myös tuosta kuvassa olevasta kirjasta samoin kuin siitä, jossa tyypit järjestää jymyjuhlat.

    Ihanaa viikon jatkoa myös sulle!

    VastaaPoista
  6. Parikymmentä vuotta sittenkin on ollut mistä valita, näemmä. Minulla vain Viirut ja Pesoset on tuttuja ja olen niitä lukenut myöskin noin 20 vuotta sitten:) Hauskaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan sitä tarjontaa silloinkin vaikka kuinka paljon. Itse asiassa unohdin postauksesta kokonaan Oskari-kirjat, joista lapsemme pitivät kovasti. Mutta ne taidettiin lukea ihan puhki, kun en enää kirjoja hyllystämme löytänyt.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!