sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Vaikuttavaa Ekmania: Tapahtui veden äärellä

Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä. Otava. 1994. Ruotsinkielinen alkuteos Händelser vid vatten. Suomentanut Oili Suominen. 512 sivua.

Aloitin toissatalvena tutustumisen ruotsalaisen Kerstin Ekmanin tuotantoon lukemalla Sudentalja-trilogian ensimmäisen osan Herran armo (postaus kirjasta täällä). Ihastuin kovasti Ekmanin tyyliin ja intoilin Herran armon luettuani muun muassa näin: "Pidin kovasti siitä, miten Ekman kuvaa pohjoisen vanhan maailman ja eteläisemmän, modernimman maailman eroja, mutta myös sitä murrosvaihetta, kun moderni vähitellen tunkeutuu myös pohjoiseen. Tässä kirjassa väkevä ja verevä tarina yhdistyy hyvään tarinankuljetukseen ja elävään ja aistivoimaiseen kerrontaan ja kieleen." Myös sarjan toinen ja kolmas osa (Viimeinen uitto ja Raaputusarvat) olivat vaikuttavia lukukokeuksia. Niinpä halusin trilogian luettuani jatkaa tutustumista Ekmanin tuotantoon ja etsin käsiini kirjailijan dekkarimutoisen romaanin Tapahtui veden äärellä.

Tapahtui veden äärellä sijoittuu Sudentalja-trilogiasta tuttuihin pohjoisruotsalaisiin maisemiin. Romaani liikkuu kahdessa aikatasossa: kirjan nykyhetkessä, 1980-luvun lopussa tai 1990-luvun alussa, ja 1970-luvun alussa. Yksi kirjan päähenkilöistä on Annie, joka kirjan alussa yllättäen kohtaa menneisyyden tapahtumat.

Annie on parikymmentä vuotta aiemmin muuttanut tyttärensä Mian kanssa Svartvattnetiin rakastuttuaan pohjoisessa asuvaan Daniin.  Paikkakunnalla on tapahtunut murha samana päivänä, jolloin Annie on saapunut sinne tyttärensä kanssa. Tuona juhannusaattona 1970-luvun alussa on lisäksi kadonnut svartvattnetilainen nuori mies, Johan.

Kohtalokkaisiin tapahtumiin juhannusaattona ja sen jälkeen ovat sekaantuneet tavalla tai toisella myös monet muut paikkakuntalaiset. Kirjassa avataan todella taidokkaasti ja monista eri näkökulmista tapahtumia Svartvattnetissa. Lukija ei osaa arvata, kuka on juhannuksena tapahtuneen henkirikoksen takana ja mitkä tapahtumat ovat siihen johtaneet, tai millä asioilla ja tapahtumilla ei vastaavasti ole mitään tekemistä murhan kanssa. Pakkaa sotkee vielä entisestään parikymmentä vuotta myöhemmin tapahtunut murha.

Romaanin jännite säilyy erittäin hyvin loppuun asti. Rikokset syineen ja seurauksineen on kuvattu hyvin, ja kirjan tunnelma ja kieli on vahvaa ja vaikuttavaa. Pidin myös paljon siitä, miten Ekman kuvaa eri henkilöiden toisiinsa kietoutuvia kohtaloita sekä ihmisten välisiä suhteita ja tunteita. Kaiken kaikkiaan vaikuttava romaani, joka sai minut entistä vakuuttuneemmaksi Kerstin Ekmanin kirjailijantaidoista. Ei olekaan ihme, että Tapahtui veden äärellä palkittiin ilmestyttyään useampaan kertaan; se sai muun muassa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1994.


10 kommenttia:

  1. Tämä on aivan huikea dekkari mm. siksi, että se ei ole pelkästään dekkari vaan myös upeaa kaunokirjallisuutta. Olen lukenut sen kahdesti ja vielä luen ainakin kerran. Kivaa, että se edelleen löytää lukijoita. Ekmanilta olen lukenut myös jonkin muun romaanin, mutta Sudentalja-trilogia odottelee hyllyssä.

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan Kirsi. Tämä on todella hyvää kaunokirjallisuutta. Pidänkin kirjaa itse asiassa ennemminkin romaanina kuin dekkarina.

    Ekman on todella upea kirjoittaja. Kiitän hänen kirjojensa löytämisestä blogistaniaa (en tosin enää osaa sanoa, kenen bloggaajan innoittamana luin ensimmäisen Ekmanin kirjan). Sudentalja-kirjat ja tämä kirja ovat synnyttäneet kaipuun Ekmanin kerronnan pariin.

    VastaaPoista
  3. Sudentalja-trilogiaa ei voi tarpeeksi ylistää. Se on upea alusta loppuun. Tapahtui veden äärellä oli myös hieno kirja, ja sytytit innon lukea se uudelleen. Nyt muistelen sitä vähän saman tunnelmaisena kuin Monica Fagerholmin Amerikkalaista tyttöä ja Säihkenäyttämöä, joista pidän paljon! Pitäisi lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sudentalja-trilogia on kyllä upeaa kirjallisuutta, kuten totesit. Ja totta, että Tapahtui veden päällä muistuttaa mainitsemiasi Fagerholmin kirjoja. Minäkin pidin niistä tosi paljon. Meillä taitaakin olla ainakin jossain määrin samanlainen kirjamaku. :-)

      Poista
  4. Minulla on ollut tämä hyllyssäni iät ja ajat enkä siltikään ole saanut vielä aikaiseksi lukea tätä. Olen monena vuonna suunnitellut lukevani kyseisen teoksen juhannuksen tienoilla, ehkäpä tänä vuonna jo onnistuu. :D

    Ekmaniin olen tutustunut vielä vähän keskeneräisen Sudentalja-trilogian ykkösosan parissa, ja tykkään ihan kauheasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisikin hyvä lukea kesällä ja nimenomaan juhannuksena. Suosittelen kyllä kirjaa erittäin lämpimästi. Mie oon todella iloinen, että löysin Ekmanin!

      Poista
  5. Luin tämän joskus yläasteella eli öh... yli 15 vuotta sitten! Muistan sen olleen todella vaikuttava, ensimmäsiä laadukkaita aikuistenromaaneja. Sen voisi joskus lukea uudelleenkin. Kaikki on jo unohtunut, vain tunnelma on jäänyt mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä uudelleen. Tässä kirjassa onkin pitkään mieleen jäävä tunnelma.

      Poista
  6. Minä olen lukenut tämän ainakin kaksi kertaa ja tykkään kyllä tosi paljon. Ekman on taitava kuljettamaan juonta ja kuvaamaan ihmisten psyykettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Reeta. Pidän kovasti Ekmanin teoksista.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!