keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Vakuuttavaa Varista: Että tuntisin eläväni

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni. WSOY. 2013. 180 sivua.

Aloitin Tuula-Liina Variksen tuotantoon tutustumisen viitisentoista vuotta sitten. Kilpikonna ja ovimarsalkka (1994) on ehdottomasti hieno kuvaus Tuula-Liina Variksen ja Pentti Saarikosken avioliitosta, mutta vasta Variksen esikoisromaani Maan päällä paikka yksi on (1999teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja olenkin sen jälkeen aina innolla odottanut Variksen kirjojen ilmestymistä. Erityisesti olen pitänyt Tuula-Liina Variksen novelleista ja kolumneista, ja luulen, että osittain juuri Variksen novellien ansiosta olen ryhtynyt arvostamaan ja lukemaan aiempaa enemmän novelleja.

Ne pari blogiarviota, jotka olin lukenut uudesta novellikokoelmasta ennen siihen tarttumista, samoin kuin Variksen aiemmat, mainioiksi osoittautuneet novellikokoelmat olivat nostaneet odotukseni hyvin korkealle. Ja kyllähän Että tuntisin eläväni täytti odotukseni. Itse asiassa se on niin hieno kokoelma, että siitä on lähes mahdoton kirjoittaa niin, että tekisi oikeutta kirjalle ja sen upeudelle.

Että tuntisin eläväni on kahdeksasta novellista koostuva kokoelma. Kirjailija nivoo novellit yhteen kirjoittamalla osittain samoista henkilöistä, joskin eri näkökulmista ja eri aikoina. Näin yksittäisistä novelleista ja henkilöhahmojen kohtaloista rakentuu laajempi kokonaisuus suomalaisten elämästä aina 1920-luvulta 2000-luvun alkupuolelle asti.

Pidän siitä, miten Tuula-Liina Varis kuvaa naisten elämää, tunteita ja ratkaisuja eri aikoina ja erilaisissa olosuhteissa. Henkilöhahmot ovat todentuntuisia, heidän elämänsä ja toimintansa uskottavia. Novellit ankkuroituvat vankasti arkeen ja niissä käsitellään hienosti ja herkkävireisesti, mutta samalla maanläheisesti rakkautta, kaipuuta ja pettymyksiä sekä ilon ja surun hetkiä.

Variksen novellikokoelmasta ovat laillani pitäneet ainakin Kirjainten virrassa -blogin Hanna ja Ilselän Minna. Minna kiteyttää novellikokoelman olevan "suomalaisten ihmissuhteiden historiikki, jonka syvänvärisellä pinnalla ei ole hitustakaan katupölyä ja jossa asioita ei kaunistella, vaikka rakkaudesta puhutaankin". Todella hyvin sanottu upeasta ja todella hyvästä kirjasta!

16 kommenttia:

  1. Tämä on varmasti hieno. Sain kirjan lainaan ystävältäni ja aion lukea, kunhan edellisen lukemani aikaansaama lukujumi (nyt sellainen tuli, ensimmäinen koko syksynä!) menee ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä todella hieno kirja. Onneksi nuo lukujumit yleensä menee ohi, kun vain löytyy sopiva kirja jumin selättämiseen. Mullakin oli lukujumi lokakuun alkupuolella (tiedät syyn), mutta kun se meni ohi, niin olenkin lukenut lähes ahmimalla. Siinä on vain se huono puoli, että blogattavien kirjojen pino kasvaa aikamoiseksi, kun ei malttaisi kirjoittaa, vaan haluaisi vain lukea....

      Poista
  2. Kiitos kirjapostauksesta, Anna:)
    Minäkin tykkään Tuula-Liina Variksesta, hän on mainio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-mummo, kiitos kommentistasi! Tuula-Liina on tosiaan hyvä kirjoittaja. Tarkkanäköinen, kirjoittaa selkeästi ja kiinnostavasti elämästä.

      Poista
  3. Kuten tiedät, minäkin olen suuri Tuula-Liina variksen kirjojen fani ja luen tämän aivan varmasti ennen pitkää. Viimeistään hankin kirjan itselleni jouluksi, sittenpä on ainakin tiedossa taattua laatua ja viihdyttäviä hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kokoelma onkin taatusti hyvää lukemista jouluksi. Tuula-Liinan kirjojen kanssa pitäisi kyllä tehdä uusi lukukierros. Onneksi muutama hänen kirjansa on jo omassa hyllyssä, niin ei tarvitse edes vaivautua kirjastoon - kun se on niin vaikeaa... :-D

      Poista
  4. Minä en ole varmaan ikinä lukenut Tuula-Liina Varista. Mutta ehkä pitäisi, ja joku sanoi että tämä olisi novellikammoisellekin hyvä kirja. Oletko samaa mieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, ehdottomasti suosittelen sullekin Tuula-Liina Variksen kirjoja. Ja totta, tämä on hyvä kirja novellikammoiselle(kin). Novellikammoon suosittelen myös Alice Munron Kerjäläistyttöä.

      Poista
  5. Luen tätä juuri ja olen aivan ihastunut. <3 Pidin valtavasti Variksen edellisestä novellikokoelmasta Muotokuvamaalarin tytär, mutta tämä on vielä paljon sitäkin parempi.

    Minulla on nyt vaikka kuinka monta kirjaa kesken, huh. Sahlbergin Herodesta ja Fagerholmin Lolaa ylösalaisin aion jatkaa vasta ensi viikolla, nyt on rankka työputki menossa ja haluan lukea noita kumpaakin rauhassa. Linturin Malmiakin aloittelin aiemmin tällä viikolla, mutta sen kanssa olen ollut ihan pulassa, en pääse kirjaan sisälle sitten ollenkaan. Mutta tämä Variksen teos on juuri tähän hetkeen ihan täydellinen.

    Lämpimiä ajatuksia viikonloppuusi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä on parempi kuin Muotokuvamaalarin tytär, vaikka sekin on todella hyvä.

      Mie taas luen vaihteeksi tyttökirjoja eli Alcottin Kahdeksaa serkusta. Ihan mukavaa palata nuoruusvuosiin kirjojen myötä.

      Hyvää viikonloppua! <3

      Poista
  6. Maan päällä paikka yksi on -romaani kuuluu myös minun suosikkeihini omaelämäkerrallisten romaanien joukossa.
    Kävin juuri äsken sinun esittelysi innoittamana varaamassa sen oman kirjastoni nettipalvelusta. Paksujen kirjojen välillä tekee mieli lukea novelleja, jotka parhaimmillaan ovat pieniä romaaneja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että innoitin sinut varaamaan tämän kirjan. :-) Pitäisikin lukea uudelleen tuo Maan päällä paikka yksi on.

      Poista
  7. Ensin Hanna ja Minna, ja nyt sinä, saat tämän kokoelman kuulostamaan todella houkuttelevalta. Varista olen lukenut aiemminkin ja tykännyt, vaikka en ehkä ole (vielä!) sinun tai Jaanan kaltainen tosifani. Tässä uusimmassa kiehtoo erityisesti novellien kietoutuminen vahvasti toisiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla, että sain sinutkin innostumaan. Suosittelen kyllä tätä erittäin lämpimästi!

      Poista
  8. Minä varmaankin pitäisin tästä. Ja erityisesti pidän siitä tyylistä, kun joku yhdistää, nivoo (sic!), novellit yhteen. Siitä tulee sitten sellainen kultainen silta, joka kaareutuu kauniisti tarinoiden ylitse.

    Onpa hyvä kansi kirjassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, luulen, että pitäisit. OI, kuulostaa hienolta tuo ajatus sillasta, "joka kaareutuu kauniisti tarinoiden ylitse". <3

      Kansi on tosiaan kaunis.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!