maanantai 13. huhtikuuta 2015

Paluu lapsuuteen: Tuletko sisarekseni



Rauha S. Virtanen: Tuletko sisarekseni. WSOY. 1973 [1966]. 275 sivua.

Sain Rauha S. Virtasen nuortenromaanin Tuletko sisarekseni 1970-luvun alkupuolella kummeiltani luultavasti joululahjaksi. Tuletko sisarekseni oli samalla ensikosketukseni Virtasen tuotantoon. Myöhemmin Virtasen kirjoista etenkin Selja-sarja muodostui itselleni hyvin tärkeäksi ja olen palannut Selja-kirjoihin myös aikuisiällä pari kertaa. Sen sijaan en muista lukeneeni tätä Tuiskun ja Poukaman perheistä kertovaa kirjaa lapsuusvuosien jälkeen ja sikäli paluu juuri tämän kirjan maailmaan oli myös paluuta lapsuuteeni.

Tuletko sisarekseni kertoo Tuiskun perheen neljästä sisaruksesta (Mari, Vivi, Nikke ja Riki) ja Poukaman siskoksista Annasta ja Ullasta ja siitä, miten heidän maailmansa mullistuu, kun he kuulevat vanhempiensa, kuvaamataidon opettaja Iiris Tuiskun ja tohtori Pekka Poukaman seurustelusta ja avioitumisaikeista.  Tuiskun ja Poukaman lapsia ajatus asumisesta samassa talossa kauhistuttaa, sillä he eivät voi sietää toisiaan. Lapset kuitenkin liittoutuvat yhteen lopettaakseen vanhempien seurustelun. Vastarintaliikkeessä keksitäänkin yhdessä monenlaisia temppuja Iiriksen ja tohtori Poukaman pään menoksi, mutta yhdessä toimiminen myös hitsaa Tuiskun ja Poukaman sisarukset yhteen. Se, mitä lapset loppujen lopuksi haluavat, yllättää sekä vanhemmat että lapset itsensä, sukulaisista puhumattakaan.

Tuletko sisarekseni on aika herttainen ja suloinen kirja, joskaan se ei liene sellaiseksi alunperin  ja pelkästään tarkoitettu. Varmasti kirja oli aikoinaan tärkeä puheenvuoro uusperheistä ja olisikin kiinnostavaa tietää, millaisen vastaanoton kirja 1960-luvulla sai.

Herttaisuus johtuukin siitä, että kirjaa luki nyt aikuinen lukija, joka palasi lapsuuden lukukokemukseen ja lapsuuden maailmaan, sillä niin tuttu kirjan 1960-luvulle ajoittuva ja maaseudulle paikantuva maailma minulle on. Tuiskun sisarusten ja Poukaman siskosten lailla mekin vietimme omien sisarusteni ja serkkujeni kanssa paljon aikaa ulkona niin kesä- kuin talviaikaankin. Kirjan kuvaukset koulumaailmasta samoin kuin yhteisistä hiihto- ja luisteluretkistä ja lumileikeistä tuntuivat kovin tutuilta. Kirjaa lukiessa minulle tulikin hyvin nostalginen olo.

Toisaalta kirjaa lukiessa huomasin entistä selvemmin sen, miten paljon maailma on muuttunut oman elämäni aikana - niin, en ole enää ihan nuori! ;-) Tuiskun sisarukset (kuten mekin 1970-luvun alkuvuosiin asti) kävivät ulkohuussissa ja pitivät lemmikkeinään muun muassa punatulkkuja. Muistelen, että ainakin yhdellä ala-asteemme oppilaalla oli lemmikkinään harakka ja mekin mietimme sisarusten kanssa jonkin villin linnun ottamista elätiksemme. Nykyisinhän sellainen ei enää ole mahdollista, onneksi.

Huomaan arvioineeni kirjaa hyvin paljon oman elämäni ja muistojeni kautta enkä osaa edes sanoa mitään viisasta kirjasta, esimerkiksi sen kerronnasta tai rakenteesta. Jos analyyttisempi tarkastelu kiinnostaa, niin kannattaa käydä lukemassa Katjan muutama vuosi sitten kirjoittama arvio tästä mainiosta tyttö- ja nuortenromaanista.





6 kommenttia:

  1. Tämän kirjan minä haluan todellakin lukea! Ihastuin heti tuohon kirjan nimeen <3

    Luin joskus muutama vuosi sitten tämän Selja-sarjan ja se vaikutti hyvältä :) Nyt voisi vamaan olla aika palata taas Virtasen kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan nimi onkin hyvä. Kyllä Virtasta kannattaa lukea välillä.

      Poista
  2. Minun lempikirjani Virtasen kirjoista on Luumupuu kukkii, mutta kyllä tämäkin on ihan mainio. Virtasen kirjat ovat aivan omanlaisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon varmaan lukenut Luumupuu kukkii -kirjan, mutten muista siitä mitään. Pitänee lainata se jossain vaiheessa.

      Poista
  3. Tämä on jostain syystä minulle ehkä se rakkain Virtasen kirja. Ei niin hyvä kuin Selja-sarja, mutta jotenkin ihanan elämänmakuinen, reipas, juoneltaan hauska ja kuitenkin ihmiskuvauksessaan tarkka, herkkäkin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tämä kirja on rakas. Ei tosiaankaan niin hyvä ja ansiokas kuin Selja-sarja, mutta tulin tosi hyvälle tuulelle kirjaa lukiessa. Kiteytytit tuossa niin hyvin kirjoittaessasi kirjan elämänmakuisuudesta, juonesta ynnä muusta.

      <3

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!