Sivut

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kaukosen upea Kohina




Katja Kaukonen: Kohina. WSOY. 2014. 216 sivua.

Katja Kaukonen teki minuun kolmisen vuotta sitten vaikutuksen kielellisesti vahvalla, kansanrunoudesta ammentavalla esikoisromaanillaan Odelma. Vaikka pidin siitä kovasti, niin vielä enemmän ihastuin toissasyksynä Kaukosen novellikokoelmaan Vihkivedet. Osasinkin Kohinan lainattuani odottaa hienoa lukukokemusta, eikä minun todellakaan tarvinnut pettyä.

Tässäkin kirjassaan Kaukonen kirjoittaa vahvasti, viisaasti ja vaikuttavasti. Kohina sijoittuu syksyyn ja tuo mieleeni toisen syksykirjan, nimittäin Bo Carpelanin upean Lehtiä syksyn arkistosta. Kirjoissa on syksyn ja talveen valmistautumisen lisäksi yhteistä se, että niissä molemmissa päähenkilö vetäytyy yksinäisyyteen tekemään tilinpäätöstä eletyn elämän kanssa. Carpelanin kirjassa vanhus muistelee elämäänsä kirjoittaen, kun taas Kohinassa kirjan keski-ikäinen päähenkilö Alvar joutuu kohtaamaan muistonsa kriisin jälkeen.

Alvar on muuttanut saareen kertaamaan elämäänsä. Miehen lapsuus on ollut vaikea eikä aikuisuuskaan ole ollut helppo. Alvarin äiti on muuttanut Venetsiaan pojan ollessa pieni ja isä on jäänyt huolehtimaan pojasta. Vaikkei nyt oikein huolehtimisesta voi puhua, koska - ainakin Alvarin muistikuvissa - hänet on jätetty yksin.

Lapsi-Alvar, tuleva arkkitehti on yrittänyt saada elämää haltuun piirtämällä. Keski-ikäinen Alvar, saaren asukas, vastaavasti pyrkii taltuttamaan kaaosta kävelemällä, keräämällä kiviä, nimeämällä saaren eri osat sekä pitämällä kiinni rutiineista ja rytmistä, mutta salaperäiset kirjeet häiritsevät hänen rauhallista elämäänsä. Kirjan edetessä Alvar etenee pohdinnoissaan ja hiljalleen toipuu, samalla kun syksy vääjäämättä etenee, pimeys lisääntyy ja talvi koittaa.

Kuten Kaukosen aiemmatkin teokset, on Kohina monitasoinen teos, jota tekee mieli lähteä tulkitsemaan tarkemmin. Mieltäni jäivät kiehtomaan monet asiat, mutta ennen kaikkea eläimet (lumikko ja rotta). Yhden lukukerran jälkeen en kuitenkaan vielä tohdi lähteä tulkitsemaan kirjaa tämän enempää. Koska Kohina on hienosti kirjoitettu ja monella tavalla kiinnostava kirja, luultavasti luen sen ennen pitkää uudelleen.

Suosittelen kirjaa erityisen lämpimästi Kaukosen aiemmista kirjoista pitäneille lukijoille, mutta myös niille, jotka vieroksuivat Odelman myyttistä maailmaa. Kohina on realistisempi, mutta yhteistä sille ja Odelmalle on kielen ja kerronnan lumoavuus.

Suketuksen mukaan Kohina on surumielinen, rauhallinen ja syvissä vesissä kulkeva tarina. Sannan mukaan se taas on hieno ja mieleenpainuva. Myös UllaOmppuJonna, Minna ja Krista ovat tutustuneet Alvarin tarinaan.




16 kommenttia:

  1. Etukäteen pelkäsin, että en jaksa kiinnostua romaanista, mutta sen tunnelma vei mukanaan. Miljöö oli mielestäni myös ihastuttava.

    VastaaPoista
  2. Kirjassa onkin hieno tunnelma. Vahva ja syksyinen. Minäkin pidin miljöön kuvauksesta.

    VastaaPoista
  3. Minäkin pidin tästä kovasti. Erityisesti tämän lopusta, jota olenkin jo hehkuttanut paitsi omassa blogissani, niin vähän joka paikassa, jossa tästä kirjasta on puhuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Omppu! Blogisi on uusi, kiinnostava tuttavuus. Linkitinkin nyt kirjoituksesi postaukseeni.

      Poista
  4. Bo Carpelan on vain niin hurmaava. Kaukosesta en ole innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, Carpelan on jotain ainutlaatuista. Pitäisi vain lukea enemmänkin hänen kirjojaan.

      Poista
  5. Kohinalla oli minuun erikoinen vaikutus, pidin siitä valtavasti, Enemmän kuin Odelmasta, josta pidin paljon.
    Mutta Kohinan jälkivaikutus on jännä, se pyörii yhä mielessäni. Aion lukea sen uudelleen. Luen vähemmän kotimaista kirjallisuutta. Tämä vangitsi minut. Etenkin miljöö, etenkin kirjan loppu. Tuo kirjaa jää mieleen vahvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuolla postauksessa totesin, minäkin aion lukea Kohinan uudelleen. Jätti minuunkin pysyvän jäljen. Oletko muuten lukenut Vihkivedet? Se oli myös tosi hyvä.

      Poista
    2. En ole, varasin sen kirjastosta. Se taisi olla novelleja tai sitten muistan ihan väärin. Nyt tuntuu siltä, että se on pakko lukea. Se oli minulla lainassa, mutta en ehtinyt lukea. Minulla ei ole itsellä sitä. Noista kahdesta muusta en luovu, saivat paikan kirjahyllystä.

      Poista
  6. Pidin paljon enemmän Kohinasta kuin Odelmasta, koska olen niin proosallinen lukija :) Vihkivesiä en olekaan lukenut. Ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, minäkin olen proosallinen lukija ja huolimatta kaikesta kielellisestä hienoudestaan, jäi Odelma etäisemmäksi kuin Vihkivedet ja tämä ihana Kohina. En löytänyt kirjasta arviota blogistasi, oletko kirjasta kirjoittanut?

      Poista
  7. Alvarin tarina kiehtoo... Kiitos tästä arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Kaisa Reetta! Lue ihmeessä Kohina. Oletko tutustunut aiempiin Kaukosen teoksiin?

      Poista
    2. Minun täytyy tunnustaa, että Kaukonen on jäänyt minulta lukematta... Kohinasta olisi ehkä hyvä aloittaa?

      Poista
  8. Tämä oli kyllä hieno! Kaukosen teoksista tämä on suosikkini :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sama täällä. Paras Kaukonen - tähän mennessä. Toivon mukaan lisää samanlaista on tulossa.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!