perjantai 31. lokakuuta 2014

Lyhyesti lokakuussa luetuista


Lukeminen on maistunut lokakuussa, postaaminen sen sijaan takkuilee, joten jälleen kerran kirjoittelen muutaman lyhyen arvion/esittelyn/kuvauksen lukemistani kirjoista.

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway. Otava, 2003 [1956]. Englanninkielinen alkuteos Mrs. Dalloway. Suomentanut Kyllikki Hämäläinen. 293 sivua.

Virginia Woolfin Mrs. Dalloway on ollut jo pitkään ehdottomasti luettavien kirjojen listallani. Michael Cunninghamin Tunnit-kirjaan perustuvan samannimisen elokuvan katsottuani ryhdyin lopultakin tuumasta toimeen ja lainasin kirjan kirjastosta.

Alunperin vuonna 1925 ilmestynyt Mrs. Dalloway kuuluu yhden modernin kirjallisuuden uranuurtajan, Virginia Woolfin tunnetuimpiin teoksiin. Mrs. Dalloway on yhdenpäivänromaani, ja se sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Lontooseen. Kirjan keskeisin henkilö, seurapiirirouva Mrs. Dalloway, valmistelee kodissaan pidettäviä kutsuja. Samalla keritään auki niin Clarissa Dallowayn kuin muidenkin kirjan keskeisten henkilöiden elämää ja ajatuksia. Näistä muista henkilöhahmoista kaikkein koskettavin on kirjan lopussa kovan kohtalon kokeva Septimus Smith.

Nyt kun Mrs. Dallowayn lopultakin luin, niin minua harmittaa tosi paljon se, etten ollut lukenut kirjaa ennen Cunninghamin Tunteja (joka muuten on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani). Luin omasta mielestäni tätä Mrs. Dallowayta aivan liian paljon Cunninghamin Tuntien kautta. Huomasin koko ajan pohtivani, miten Cunningham on hyödyntänyt mitäkin kirjan kohtausta tai henkilöä omassa teoksessaan. Samoin pystyin jossain määrin ennakoimaan, mitä kirjassa kulloinkin tulee tapahtumaan. Mutta toisaalta oli ihan mielenkiintoistakin saada lukea Mrs. Dallowayta siten, että saatoin peilata sitä Cunninghamin ansiokkaaseen romaaniin.

Ihan niin upea ja vavisuttava tämä kirja ei ollut kuin odotin, mutta toki pidin kirjasta. Mrs. Dalloway ei ole tajunnanvirtatekniikkansa vuoksi mitenkään helppo kirja. Aionkin lukea kirjan vielä toistamiseen, mutten kuitenkaan ihan lähitulevaisuudessa.

Per Petterson: En suostu. Otava. 2014. Norjankielinen alkuteos Jeg nekter. Suomentanut Katriina Huttunen. 243 sivua.

Olen aiemmin lukenut Per Pettersonin molemmat suomennetut teokset eli Hevosvarkaat (2009) ja Kirottu ajan katoava virta (2011). Pidin kovasti molemmista kirjoista, ja käsitykseni Pettersonin taidoista vain vahvistui luettuani hänen uusimman kirjansa En suostu.

Romaani lähtee liikkeelle kahden lapsuusystävän eli Jimin ja Tommyn kohtaamisesta reilun kolmenkymmenen vuoden jälkeen sekä kohtaamista seuraavasta päivästä. Mutta ennen kaikkea kirja kertoo takaumien avulla näiden keskeisten henkilöiden lapsuudesta ja nuoruudesta. Kolmanneksi merkittäväksi henkilöksi kirjassa nousee Tommyn sisko Siri.

Tapahtumia valotetaan Jimin, Tommyn ja Sirin näkökulmista niin 1960-1970 -luvuilla kuin 2000-luvullakin. Tommyn ja Sirin isä on väkivaltainen ja äiti on kadonnut selittämättömästi. Sisarusten lapsuus on rikkinäinen ja vaikea, mutta Tommysta kasvaa menestyjä, kun taas turvatumman lapsuuden elänyt Jimi menee rikki sisäisesti.

Kuten aiempienkin Pettersonin kirjojen kanssa, on minun oikeastaan hiukan vaikea sanoa, mikä kirjassa viehätti - etenkin kun kirjan lukemisesta on nyt kulunut jo usempi viikko ja myöhemmin luettujen kirjojen herättämät ajatukset ja tunteet sekoittuvat muistikuviini. En suostu on muiden Pettersonin kirjojen tavoin hyvin kirjoitettu ja aika verkkainen kirja eikä siinä selitetä ja avata liikaa asioita. Lukijan on osattava yhdistellä irralliselta tuntuvia langanpäitä, jotka kuitenkin kirjan lopussa yhdistyvät.

Kannattaa käydä kurkkaamassa, mitä ystäväni Katja, Pettersonin ihailija hänkin, on kirjasta hienossa arviossaan lausunut (ks. täältä).

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä. Otava. 2014. 509 sivua.

Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä jatkaa siitä, mihin vuonna 2010 ilmestynyt Poikakirja jäi, vaikkei tämä uutuuskirja varsinaisesti olekaan jatkoa Poikakirjalle. Kuitenkin tämäkin teos rakentaa vahvaa ajankuvaa ja seurailee kertojan otteeltaan ja näkökulmaltaan Poikakirjaa, kuten kirjailija Lukulampun haastattelussa toteaa.

Miehiä ja ihmisiä kertoo kesästä 1972 ja siitä, mitä seitsemäntoistavuotias nuorukainen, kirjan minäkertoja, tekee ja kokee kesän aikana. Romaani valottaa nuorukaisen tunteita ja ajatuksia, niin iloja kuin surujakin, mutta ennen kaikkea se seuraa osuvasti mieheksi kasvamista.

Kirjan päähenkilö joutuu astumaan miehen saappaisiin mennessään töihin peltifirmaan isänsä sairastuttua. Hän kohtaakin työpaikassaan raavaiden miesten maailman, vaikka välillä meininki siellä onkin aika huvittavaa ja kaaosmaista. Kesän kuluessa nuori mies tutustuu syvällisemmin tyttöjen ja naisten maailmaan ja kokee ensimmäiset humalansa. Minua kosketti kirjassa erityisesti se, miten vastuuntuntoiseksi päähenkilö kasvaa suhteessaan Rekkuun, lievästi kehitysvammaiseen työkaveriinsa.

Mielestäni Olli Jalonen onnistuu tässäkin kirjassaan hienosti ajankuvan luojana. Aikakauden musiikki ja poliittinen ilmapiiri Kekkosineen ja Vennamoineen on vahvasti läsnä. Pidin pääsääntöisesti kirjasta, mutta etenkin radioamatööriyteen liittyvät kohdat puuduttivat. Vaikkei Miehiä ja ihmisiä ollutkaan minulle ihan samanlainen täysiosuma kuin Poikakirja, niin kyseessä on kyllä hieno kirja, jonka parissa viihdyin mainiosti.

4 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä, enpä ollut huomannutkaan että Per Petterssonilta oli ilmestynyt uutukainen. Minäkin olen fani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Inna Vaara! Ei ole ihme, että Pettersonilla on faneja. Taitava kirjailija!

      Poista
  2. Luin Mrs. Dallowayn viime kesänä, ensimmäisenä Woolfinani. Rakastuin täysin, ehkäpä juuri Woolfin käyttämän tajunnanvirtatekniikan vuoksi. Cunninghamkaan ei jostain syystä päässyt lukunautintoani häiritsemään.

    Miehiä ja ihmisiä -romaanikin kiinnostaa kovasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidinhän minäkin Mrs. Dallowaysta, mutten ihan niin paljon kuin olin olettanut ja odottanut. Ehkä se, että olin just katsonut elokuvan vaikutti siihen, että luin Mrs. Dallowayta niin paljon Tuntien kautta.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!