keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Upeaa Shieldsiä: Sattumankauppaa

Carol Shields: Sattumankauppaa. Otava. 2012 [2006]. Englanninkielinen alkuteos Happenstance. Suomentanut Hanna Tarkka. 576 sivua.

Ajatus lipuista pyyhkäisee häntä kuin onnen siivenisku, mikä on sekä järjetöntä että lapsellista, ja hetken hän melkein säälii itseään. Naurettavaa. Ikään kuin hänen elämänsä neljäkymmenvuotiaana olisi niin surkeaa, että pelkkä ajatus viidestä päivästä Philadelphiassa saa hänet haltioitumaan. Säälittävää!

Carol Shields on ollut jo vuosikausia yksi lempikirjailijoistani. Olen lukenut läpi Shieldsin suomennetun kaunokirjallisen tuotannon (tosin uusinta suomennosta Ruohonvihreää en ole lukenut suomeksi vaan englanniksi), ja joitakin kirjoja olen lukenut useammankin kerran. Pidin Sattumankaupasta jo ensimmäisellä lukukerralla vajaat kymmenen vuotta sitten, ja pidin siitä vielä enemmän tällä toisella lukukerralla.

Sattumankauppaa on taidokkaasti rakennettu kokonaisuus, jossa tarkastellaan ensin Brendan ja sitten hänen miehensä Jackin näkökulmasta viiden päivän ajanjaksoa. Tilkkupeittoja ammatikseen tekevä Brenda matkustaa Philadelphiaan Kansalliseen käsityönäyttelyyn, kun taas Jack jää kotiin Chicagoon töihin sekä huolehtimaan kodista ja perheen lapsista Robista ja Lauriesta.

Brendan matka ei etene ihan suunnitelmien mukaisesti. Hän tutustuu matkalla Barryyn, ja tämä tuttavuus laittaa hänet miettimään omaa elämäänsä ja parisuhdettaan. Brendan ollessa matkallaan hänen miehensä, historiantutkija Jack vastaavasti yrittää viimeistellä keskeneräistä kirjaansa, mutta muutamat yllättävät asiat ja tapahtumat sotkevat hänen työrytminsä ja saavat kyseenalaistamaan koko kirjahankkeen.

Viiden päivän tapahtumien lisäksi Shields kuvaa laajemmin Brendan ja Jackin yhteistä historiaa, mutta myös heidän elämäänsä ennen tutustumista ja perheen perustamista. Kirjassa käsitellään tarkkanäköisesti ja oivaltavasti perhe-elämää ja aviopuolisoiden välistä suhdetta, rakkautta ja läheisyyttä, mutta myös vieraudentunteita ja uskottomuuden rajoja. Perhe-elämän ja ihmissuhteiden kuvaaminen lisäksi Shields tarkastelee myös Brendan ja Jackin töihin liittyviä asioita (pidin erityisesti Jackin työhön sekä historian olemukseen ja historiantutkimukseen liittyvistä pohdinnoista).

Minulle tulee usein Shieldsin kirjojen äärellä tunne kotiinpaluusta. En osaa oikein edes selittää, mistä tuo tunne tulee tai mitä se on, mutta solahdan Shieldsin kirjojen maailmaan sujuvasti heti hänen kirjojensa alkulehdillä. Shieldsin tarinoissa vain on jotain turvallista ja tuttua. Enkä nyt tarkoita sitä, että kirjat olisivat kaavamaisia tai niiden tarinat kuluneita tai käytettyjä, vaan tarkoitan kirjailijan tyyliä, jossa kuvataan henkilöhahmojen arkisia toimia jotenkin konstailemattomasti, kotoisasti ja jopa hellästi, muttei kuitenkaan keyvesti tai pintapuolisesti.

Onneksi minulla on vielä monta Shieldsiä odottamassa toista lukukierrosta!

15 kommenttia:

  1. Totta, Shields kestää uusiakin lukukertoja! Minulle Sattumankauppaa on jäänyt mieleeni huonosti. Huomasin sen nyt, kun luin sinun tekstiäsi. Muistin kyllä tilkkutyöt ja hotellin, mutten juuri muuta. Pitäisikin itsenikin aloittaa uusintakierros. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa minäkään en muistanut kirjasta enää juuri mitään sen ekan lukukerran jälkeen. Tilkkutyöt oli mullekin jääneet mieleen.

      Poista
  2. Sattumankauppaa on huikean hieno, Kivipäiväkirjojen ohella mielestäni paras Shieldsin kirjoista. Minulla on kuitenkin lukemattomiakin shieldsejä jäljellä - ihanaa. Hienosti sanottu tuo ajatus kotiinpaluusta. Minulla on myös hyvä olo Shieldsin kirjoja lukiessani, hän on yksi lempikirjailijoistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shieldsin kirjojen äärellä tulee nimenomaan hyvä olo. Mulle on Ellei ollut tärkein Shieldsin kirja tähän mennessä, mutta saa nähdä, muuttuuko mieleni, kun luen sen uudelleen.

      Poista
  3. Voi että, tosiaan hieno kirja tämä(kin)! Hassua, että Brendan ja Jackin tarinat julkaistiin alun perin kahtena eri kirjana.

    Minulla on sama tilanne, olen lukenut kaikki Shieldsin romaanit (mutta novellikokoelma on ikuisesti kesken). Ja minäkin luin Ruohonvihreän englanniksi ("Ruusunvihreä" on muuten hauska painovirhe :). Aloitan varmasti oman uusintakierroksen jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä Shieldsillä oikein ole huonoja kirjoja. Kaiken keskellä Mary Swann on selvästi heikompi kuin muut, mut ei sekään varsinaisesti huono ole.

      Heh, vai kirjotin minä Ruusunvihreää... :-) Pitääkin korjata.

      Poista
    2. Minä tykkäsin jopa Mary Swannista. :) Jostain syystä Kivipäiväkirjat jäi vähän etäisemmäksi, mutta eiköhän sekin korjaannu sitten aikanaan uusintakierroksella.

      Poista
    3. Mary Swann oli kyllä suht ok, mutta se viimeinen osio oli aika omituinen.

      Minä vastaavasti tykkäsin Kivipäiväkirjoista ja olen lukenut sen peräti kolme kertaa. Larryn juhlat muistan oikeastaan kaikkein huonoiten.

      Poista
  4. Anna. luulin jo lukeneeni kaikki Shieldisit uudelleen blogiini paitsi Taqvallisia ihmeitä, mutta tätä en ole tainnutkaan muistaa. Kun luin tekstiäsi tuli kyllä mieleeni, että olen kirjan joskus lukenut, mutta kun minulla on tämä Shields-projekti menossa. Lisäksi sain Kanadasta lahjaksi kirjailijan vielä suomentamattoman teoksen, mutta sen kieli on niin Shieldisin runsasta ja kahden kirjailijan yhteistyö, että taidan odottaa hyvää suomennosta. Olisin sanonut sinulle kirjan nimenkin, mutta en löydä sitä tähän hätään, sillä kaikki mullistui kun järjestin kirjaston uusiksi eli ei ehkä olisi kannattanut. Palaan asiaan kun kirja löytyy...

    Nyt tiedän, mikä on minulle paras Shields: Ellei. Minä kyllä pidin myös Kivipäiväkirjoista ja Ruohonvihreästä ja...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huutelen tähän väliin, että Leenan tarkoittama kirja on A Celibate Season. Ja linkitinpä nyt jutunkin, vaikka molemmat olettekin sen jo lukeneet, kun olette kommentoineetkin. :) Olisi hienoa jos tuo suomennettaisiin, mutta saapa nähdä.

      Poista
    2. Leena, meitä Shields-projektilaisia on useita. :-) Mulla on toiseen kertaan lukematta vielä ainakin Ellei, Tavallisia ihmeitä ja Rakkauden tasavalta. Ellei teki minuun aikoinaan tosi suuren vaikutuksen, kun ponnisteltiin vähän samantapaisten asioiden kanssa kuin se kirjan perhe.

      A Celibate Season saisi kyllä tulla suomeksi.

      Poista
  5. Sattumankauppaa on suosikkini Shieldsin kirjoista. Tai sitä mieltä olen ainakin yhden lukukierroksen jälkeen. :) Minäkin haluan lukea jossain vaiheessa kaikki Shieldsin kirjat uudelleen - tosin ihan kaikkia en ole vielä lukenut ensimmäistäkään kertaa.

    Tunnistan niin tuon tunteen kotiinpaluusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, en yhtään ihmettele, että juuri tämä Sattumankauppaa on suosikkisi. Minusta tuntuu, että sain kirjasta nyt paljon enemmän irti kuin ensimmäisellä lukukerralla.

      Poista
  6. Tästä kirjasta olikin kaimasi Elinan (Luettua elämää) kanssa juuri torstaina puhetta. :) Minä luin tämän silloin tuoreena käännöksenä (eli lienee ollut siis 2006), ja tiedostan olleeni silloin kirjalle liian nuori ja epäkypsä (no, olin kyllä jo kolmekymppinen :). Sattumankauppaa tuntui silloin lähinnä vain tylsältä, mutta nyt tällä elämänkokemuksella (jota on ehtinyt tässä 7-8 vuodessa kertyä melkein enemmän kuin olisi tarpeellistakaan) uskon että saisin kirjasta ja ylipäänsä Shieldsin tuotannosta ihan eri tavalla irti. Rakkauden tasavalta minulla on meneillään, vähän pidemmän kaavan kautta (kirja on ollut kesken jo pienen iäisyyden), siitä olen nauttinut kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, luulen, että juuri tuo mainitsemasi elämänkokemus toi mulla tähän(kin) lukukokemukseen syvyyttä (vaikka olinhan jo "hiukan" vanhempi kuin sinä silloin vajaa kymmenen vuotta sitten). Ja ylipäätään tuntuu, että Shieldsin kirjoja kannattaa lukea useamman kerran, koska sen näennäisesti arkisen pinnan alla on paljon syvällisyyttä ja viisautta.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!